10 § (20.12.2013/1085)

Monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeät elinympäristöt

Metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan yleiset edellytykset metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle.

Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näiden kohteiden ominaispiirteitä ovat:

1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto;

2) seuraavat a–e-alakohdissa luetellut suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous:

a) lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus;

b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus;

c) letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus;

d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; sekä

e) luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus;

3) rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus;

4) kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana;

5) kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus;

6) pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät;

7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.

Metsälaki kokonaisuudessaan:  http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093

Pienvesien elinympäristöt
  • Lähteiden,
  • purojen,
  • pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä
  • pienten lampien välittömät lähiympäristöt.

Lähde on avoin pohjaveden purkautumispaikka ja useiden, toisiinsa liittyvien lähteiden kokonaisuutta kutsutaan lähteiköksi. Tihkupinnassa, joka on lähteen kaltainen, pohjavesi tihkuu hajanaisesti maanpintaan.

Puro on kapea, virtaavan veden uoma, kun taas noro muodostaa pysyvän vedenjuoksu-uoman tai salapuron, joka on osittain tai kokonaan kivien ja kasvillisuuden alla.

Lampi erotetaan järvestä paitsi pienen kokonsa puolesta, myös siitä, että lampien vesi on yleensä seisovaa eikä se ole yhtä kerroksellista kuin järvissä. Myös ravinneisuus sekä muut veden ominaisuudet voivat toimia erottavana tekijänä. Toisinaan lampien ja pienien järvien ero on kuitenkin melko häilyvä. Lakikohteeksi luokiteltava lampi on kooltaan varsin pieni, alle 0,5 hehtaaria.

Pienveden välitön lähiympäristö on vyöhyke, jonka puusto ja pensasto sekä pysyvän veden läheisyys luovat ympäristöstä poikkeavat kasvuolot ja pienilmaston. Kasvillisuus erottuu selvästi muusta metsäluonnosta. Varjostuksen vuoksi pienilmasto on kostea ja viileä.

Puronvarsi

Luonnontilainen puro ja sen reunametsikköä.

 

 

Rehevät elinympäristöt
  • Ruoho- ja heinäkorvet
  • Saniaiskorvet
  • Lehtokorvet
  • Lähdekorvet
  • Muurainkorvet
  • Metsäkortekorvet
  • Letot
  • Rehevät lehtolaikut
  • Kuivat lehtolaikut
  • Tuoreet lehtolaikut
  • Kosteat lehtolaikut

Runsaspuustoinen, rehevä korpi esiintyy suon reunalla tai puron varrella, kangasmaan notkelmassa tai laaksojuotissa. Kasvupaikka on märkä ja mättäinen, pienilmasto kostea, sekä tuulilta ja auringolta suojainen. Letot ovat ravinteikkaita avosoita, joilla kasvaa toisinaan vain harvakseltaan kitukasvuisia puita. Sekä korvet että letot kuuluvat suotyyppeihimme, joten ne molemmat koostuvat turvemaasta.

Lehdot ovat suomalaisen metsäluonnon monimuotoisimpia elinympäristöjä. Lehtojen merkitys uhanalaisten lajien säilymiselle on suurempi kuin minkään muun kasvupaikkatyypin. Rehevät lehdot ja korvet erottaa toisistaan usein vain maalajin perusteella, koska korvista poiketen lehdot sijaitsevat multaisella kivennäismaalla.

Lehtolaikku

Rehevää lehtolaikkua.

Yleensä vähätuottoiset elinympäristöt
  • Pienet, alle hehtaarin kokoiset kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
  • Rotkot ja kurut
  • Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
  • Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat

Yhteisiä näille elinympäristöille ovat erikoiset, äärevät luonnonolot ja niihin sopeutunut eliölajisto. Metsätaloudellisesti kohteet ovat usein vähäarvoisia, mutta monimuotoisuudelle arvokkaita.

***

Edellinen sivu: Metsien monimuotoisuus
Seuraava sivu: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käyttö ja hoito