Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikenlaista vaihtelua metsäluonnossa. Monimuotoisuutta ovat eläin-, kasvi- ja sienilajien runsaus, elinympäristöjen vaihtelevuus sekä lajien sisäisen perinnöllisen aineksen rikkaus. Monimuotoisuuden vaalimiseen kuuluu olennaisena osana uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien suojelu. Metsien monimuotoisuutta edistää myös luonnonläheinen lehtojen hoitaminen, lehtipuiden suosiminen, lahoavan puuaineksen jättäminen metsään sekä kulotus.

Luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa kotimaisilla puulajeilla on suuri merkitys. Jalot lehtipuut, vanhat haavat ja raidat ovat erityisen tärkeitä monimuotoisuuden kannalta. Lehtipuuston lisääminen luo myös mahdollisuuksia saada metsiin lahoavaa puuainesta. Tämä on tärkeää, koska huomattava osa uhanalaisista metsälajeista on riippuvaisia lahopuusta.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita ympäristöjä ovat metsän reuna-alueiden vaihettumisvyöhykkeet, harjut, kalliot ja niiden aluslehdot, jyrkänteet, louhikot, ojittamattomat suot, kosteikot, painanteet, vesistöjen rannat, pienvedet (lähteet, purot ja lammet reunavyöhykkeineen), lakimetsät, vaara-alueet, petolintujen pesäpuut ympäristöineen, pesäluolastot sekä uhanalaisten ja vaateliaiden kasvien elinympäristöt. Kaikki nämä kohteet määrätään laissa tai suositellaan jätettäväksi käsittelemättä. Jos niitä kuitenkin halutaan hoitaa mm. metsä- ja luonnonsuojelulain puitteissa, suositellaan toimenpiteissä painotettavaksi luonnonsuojelua ja metsämaiseman hoidon näkökohtia sekä luontaista uudistamista.

Monimuotoisesta metsästä saattaa löytyä vaikkapa liito-oravan pesäkolo. Kuva: Reijo Suninen

Monimuotoisesta metsästä saattaa löytyä vaikkapa liito-oravan pesäkolo. Kuva: Reijo Suninen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Metsien suojelu
Seuraava sivu: Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt