Metsätyypistä riippuen metsässä kasvaa hyvin erilaisia kasveja. Rehevimmät kasvupaikat eli lehdot ovat kasvi- ja eliölajistoltaan kaikkein runsaslajisimpia ja karut kankaat vähälajisimpia. Jokaisen eri metsätyypin opaskasveista löytyy lisätietoja seuraavalta sivulta.

Lehtoja esiintyy koko Suomessa ja muutamille paikoille ravinteikkaille maille on syntynyt runsaasti lehtoja. Tällaisia alueita kutsutaan lehtokeskuksiksi. Pirkanmaalle osuu Etelä-Hämeen lehtokeskus, joka ulottuu Tampereelle asti.

Lehtojen pohjakerroksessa ei kasva jäkäliä. Sammalista tyypillisiä lajeja ovat lehväsammalet ja ruusukesammalet, joita ei juuri kangasmetsissä kasva. Ruohovartisia kasveja ja heiniä sekä saniaisia on runsaasti. Erilaiset lehtopensaat kuten näsiä, lehtokuusama ja koiranheisi ovat pensaskerroksen lajeja. Kaikki puulajit menestyvät lehdossa sen runsasravinteisuuden vuoksi ja kasvu on runsasta. Lehdoille tyypillisiä puulajeja ovat lehtipuut, myös jalot lehtipuut, ja kuuset.

Lehdot ovat uhanalaisten lajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Suomen uhanalaisista lajeista 36 % elää metsissä ja näistä uhanalaisista metsälajeista lähes puolet, eli 47 %, elää lehdoissa.

Lehtomaisen kankaan erottaa lehdosta paitsi kasvillisuus myös maaperä. Lehdossa maalajina on ruskomaannos ja jalalla maata potkaistaessa maalajina näkyy selkeästi multa. Kankaat taas ovat kivennäismaalla olevia kasvupaikkoja. Lehtomaisella kankaalla on podsolimaannos, jossa pintakerros koostuu karike– ja humuskerroksista. Näiden kerrosten alta löytyy kivennäismaa, joka on useasti savea, hiesua, hietaa, hiekkaa, soraa tai erilaisia moreeneja.

Lehtomainen kangas on runsaslajisin ja ravinteikkain kangasmetsätyyppi. Pirkanmaalla sen tunnistaa helposti käenkaalista eli ketunleivästä. Pohjakerroksessa on runsaasti sammalia ja kenttäkerroksessa mustikkaa. Puiden kasvu on hyvää ja usein näillä paikoilla kasvatetaan kuusta tai koivua.

Tuore kangas on asteen köyhempi kasvupaikka kuin lehtomainen kangas. Kuusi kasvaa tälläkin paikalla vielä hyvin. Kenttäkerroksessa on sekä mustikkaa että puolukkaa. Kasvilajeja on selvästi vähemmän kuin lehtomaisella kankaalla.

Kuivahko kangas on yleensä mäntymaata, joskus tosin kuusikin voi sopivilla paikoilla kasvaa kohtalaisesti kuivahkolla kankaalla. Puolukka alkaa olla vallitseva laji kenttäkerroksessa ja mustikkaa on enää paikoitellen. Sammalet ovat vielä pohjakerroksessa valtalaji, mutta jäkäliä alkaa olla joukossa jo siellä täällä. Ruohokasveista paikalla voi esiintyä metsätähteä, oravanmarjaa ja kultapiiskua.

Kuivalla kankaalla parhaiten menestyy mänty. Varvuista kanerva esiintyy runsaana ja puolukka paikoitellen. Jäkälien määrä on selkeästi lisääntynyt, mutta sen peittävyys ei ole vielä puolta metsänpohjasta, sillä sammalet ovat vielä niukasti runsaampia. Kasveina kuivalla kankaalla voi kasvaa kieloa, keltanoita, kissankäpälää ja kangasmaitikkaa.

Karukkokangas on karuin ja Pirkanmaalla vähälukuisin metsätyyppi. Tällä metsätyypillä puumaiseksi kasvaa enää vain mänty. Pohjakerros on lähes kokonaan jäkäliä, Etelä-Suomessa yleisimmin valko- ja harmaaporonjäkälää. Ruohot ja heinät puuttuvat kokonaan.

Sama kasvupaikkatyyppi on siis eri metsätyyppi eri kasvillisuusvyöhykkeellä. Metsätyyppien nimien lyhenteet tulevat nimikkokasvien tieteellisistä nimistä. Alla olevassa taulukossa on listattuna kaikki kasvupaikkatyypit ja niitä vastaavat metsätyypit ja lyhenteet eri vyöhykkeiden mukaan.

Taulukko kasvupaikka- ja metsätyypeistä kasvillisuusvyöhykkeittäin

Metsätyyppitaulukko, kuva2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Kasvupaikkatyypit
Seuraava sivu: Opaskasvit