K

Kaarna on havupuun runkoa suojaava ulkokuori, jota esiintyy yleensä puunrungon tyviosassa. Koostuu kuolleista korkkisoluista.

Kaatokolo on kaadettavan puun tyveen sahattu kolo, joka tehdään puun kaatumissuunnan puolelle. Kaatokolo ohjaa puun kaatumista oikeaan paikkaan, kun puuta sahataan kaatosahauksella poikki kolon toiselta puolelta.

Kanervatyyppi on toiseksi karuin metsätyyppi, joka vastaa kasvupaikkana kuivaa kangasta.

Kangasmaa tarkoittaa samaa kuin kivennäismaa, lue alta.

Kantovesa on puun kannon silmuista syntynyt verso. Lue myös Vesa.

Karike on puista ja pensaista maahan varisseita lehtiä, neulasia ym. eloperäisiä aineita, jotka eivät ole vielä hajonneet humukseksi. Karike muodostaa metsässä humuksen päällä olevan pintakerroksen.

Karukkokangas on karuin kasvupaikkatyyppi, jonka aluskasvillisuus koostuu pääosin vain jäkälistä ja kanervista.

Kasvillisuusvyöhyke on ilmastonsa, kasvillisuutensa ja sijaintinsa mukaan eroteltu vyöhyke. Maapallo on jaettu eri kasvillisuusvyöhykkeisiin (Suurin osa Suomesta kuuluu boreaaliseen eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen), mutta myös Suomi on jaettu eri vyöhykkeisiin, kuten Etelä-Suomeen, Pohjanmaahan-Kainuuseen, Perä-Pohjolaan ja Metsä-Lappiin. Jaoittelutavoissa on tosin eroavaisuuksia, esimerkiksi monissa lähteissä aivan pohjoisin osa erotellaan Tunturi-Lapiksi ja eteläisin kaistale Tammivyöhykkeeksi.

Kasvupaikkatyyppi kuvaa metsämaan viljavuutta ja puuntuotantokykyä. Kangasmaiden kasvupaikkatyypit ovat karuimmasta rehevimpään karukkokangas, kuiva kangas, kuivahko kangas, tuore kangas, lehtomainen kangas ja lehto. Lisää tietoa kasvupaikoista löydät osiosta Kasvupaikat. Katso myös alempana selitetyt sanat metsätyypit ja opaskasvit.

Katajaketo on yksi luonnonsuojelulailla suojelluista luontotyypeistä. Lue lisää osiosta Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit.

Kaulaus, tai kaulaaminen, tarkoittaa kasvavan puun rungon kehän kuorintaa noin 10 cm leveydeltä, jotta juuriston ja latvuksen väliset nestevirtaukset loppuisivat. Tarkoituksena on kuivattaa kaulattu puu pystyyn mm. vesomisen estämiseksi.

Kelo on pystyynkuollut, kuivunut, harmaarunkoinen havupuu. Suomessa kelot ovat tavallisesti mäntyjä. Kelot ovat tärkeitä puita monimuotoisuuden kannalta.

Kivennäismaa koostuu kallioperästä irronneesta ja hienontuneesta kiviaineksesta, jonka pinnalla on ohut tai paksumpi kerros humusta tai multaa. Kivennäismaat voidaan jakaa lajittumattomiin moreeneihin ja lajittuneisiin maalajeihin.

Korpi on ravinteikas suotyyppi, jolla on ohut turvekerros. Korvilla kasvaa yleensä pääasiassa kuusta ja hieskoivua.

Kuitupuu on puusta saatava puutavaralaji. Kuitupuu on pienikokoista (latvaläpimitta vähintään 6-8 cm, pituus vähintään 3 m) puutavaraa, josta valmistetaan yleensä sellua.

Kuiva kangas on toiseksi karuin kasvupaikkatyyppi, jolla kasvaa kanervia ja paikoitellen jäkäliä.

Kuivahko kangas on kolmanneksi karuin kasvupaikkatyyppi, jolla kasvaa mm. puolukkaa ja muita varpuja.

Kulotus tarkoittaa hakkuutähteiden, pintakasvillisuuden ja humuskerroksen polttamista hallitusti ja tarkoituksellisesti. Kulotusta tehdään mm. luonnonhoidollisista syistä ja uudistamisen helpottamiseksi. Kulo on puolestaan synonyymi metsäpalolle.

Kuluttajat ovat luonnossa toisenvaraisia eli ne ovat riippuvaisia kasvien tuottamasta energiasta. Kuluttajat jaotellaan ensimmäisen-, toisen- ja kolmannenasteen kuluttajiksi: esimerkiksi perhoset, jotka käyttävät ravinnokseen kukkia, ovat ensimmäisenasteen kuluttajia, sammakot, jotka syövät pieniä hyönteisiä, toisen asteen kuluttajia ja muita eläimia syövät petoeläimet, kun käärmeet, ovat kolmannen asteen kuluttajia.

Kuntta on kasvijättäiden muodostama, huopamainen kerros maan pinnalla. Kunttakerrros heikentää maaperän lämpö- ja ravinneoloja, minkä vuoksi se on huono kasvualusta puiden taimille. Lue myös maanmuokkaus.

Kuvio tarkoittaa samaa kuin metsikkökuvio, lue alta.

Kylvö on metsikön uudistamis- ja viljelymenetelmä, jossa uudistuskohteelle kylvetään siemeniä. Kylvöä käytetään pääasiassa männyn uudistamisessa.

Käenkaali-mustikkatyyppi on toiseksi rehevin metsätyyppi, joka vastaa kasvupaikkana lehtomaista kangasta.

Käenkaali-oravanmarjatyyppi on rehevin metsätyyppi, joka vastaa lehtoa. Metsätyypin virallista termiä käytetään tosin melko harvoin, yleensä puhutaan vain lehdoista.

L

Laatuharvennus on harvennustapa, jossa korostetaan kasvamaan jätettävien puiden teknistä laatua.

Lahottajasieni on jokin sieni- tai kääpälaji, joka lahottaa tiettyä tai useampia kasvilajeja. Esimerkiksi pakurikääpä on koivun lahottajasieni.

Lannoitus, tässä metsälannoitus, on metsikön kasvuolojen parantamista tietyn lannoitteen avulla. Metsikköön voidaan tehdä terveys- tai kasvulannoitus.

Latvuskerros on luokka, joihin metsikön puut voidaan jakaa latvuksien perusteella suhteessa naapuripuiden latvuksiin. Yleensä metsikön puut jaetaan neljään eri latvuskerrokseen: päävaltapuut ja lisävaltapuut (vallitsevat latvuskerrokset) sekä välipuut ja aluspuut (vallitut latvuskerrokset). Näiden lisäksi voi erotella vielä alikasvoksen ja ylispuut.

Latvussuhde tarkoittaa elävän latvuksen prosenttiosuutta koko puun pituudesta.

Lehto on rehevin kasvupaikkatyyppi, jolla kasvaa paljon erilaisia lehtokasveja, kuten näsiää, saniaisia ja jaloja lehtipuita. Lehto-termiä käytetään usein myös vastaavasta metsätyypistä (käenkaali-oravanmarja) puhuttaessa.

Lehtomainen kangas on toiseksi rehevin kasvupaikkatyyppi, jolle on ominaista käenkaalin eli ketunleivän paljous.

Letto on avosuo eli puuton suotyyppi. Letot muodostuvat runsasravinteisille, kalkkipitoisille alueille ja niillä esiintyy rehevyydestä kertovaa kasvillisuutta, kuten suovehkaa. Lue myös neva.

Luonnonsuojelulaki sisältää pykäliä mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Luonnonsuojelulaki liittyy metsälain ohella keskeisesti myös metsien käyttöön ja hoitoon. Lue lisää: Luonnonsuojelulaki, Finlex

Luonnontilaisen kaltainen metsä tarkoittaa metsää, joka vaikuttaa tällä hetkellä hyvin luonnontilaiselta, mutta joka on ollut talousmetsänä joitakin vuosikymmeniä aiemmin. Luonnontilaisen kaltaisia metsiä ovat esim. aikoinaan ojitetut ja sittemmin ennallistetut ja vesitaloutensa ja kasvillisuutensa puolesta palautuneet suot.

Luontainen uudistaminen on yksi metsikön uudistamistapa. Luontaisessa uudistamisessa uudistuskohteelle jätetään siemenpuita, joiden siemenistä lähtee syntymään luontaisesti uusi taimikko. Menetelmää käytetään yleisimmin karuilla männyn kasvupaikoilla.

Luppo (Alectoriaceae) on puiden rungoissa ja oksilla kasvavaa jäkälää, kuten alempana selitetty naavakin. Luppo on vaaleaa ja partamaista eikä sen päärangan ja sivuhaarojen välillä ole selvää eroa. Venytettäessä luppo katkeaa helposti, koska sillä ei ole venyvää keskijännettä. Suomessa luppoja esiintyy enemmän pohjoisessa, naavaa etelässä.

 

M

Maalajite on kivennäismaan tiettyä raekokoaluetta oleva osa. Näitä ovat lohkareet, kivet, karkea sora, hieno sora, karkea hiekka, hieno hiekka, karkea hieta, hieno hieta, karkea hiesu, hieno hiesu ja savi.

Maanmuokkaus on ennen istutusta, kylvöä tai luontaista uudistamista tehtävä metsätalouden toimenpide, jossa metsämaan pinta (pääosin kunttakerros) rikotaan kokonaisuudessaan tai paikoitellen. Maanmuokkaukseen on erilaisia tapoja, kuten kääntömätästys ja laikutus. Lisää eri maanmuokkausmenetelmistä voi lukea osiosta Maanmuokkaus.

Metsien monimuotoisuudella tarkoitetaan vaihtelevaa ja monipuolista metsäluontoa, jossa on elinympäristöjä (varjoisia kuusikoita, valoisia paahderinteitä, lahopuuta sisältäviä metsiköitä) useille erilaisille eliöille ja lajeille.

Metsikkökuvio tai kuvio on metsäsuunnitelmissa ja metsätaloudessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan kasvupaikaltaan ja ominaisuuksiltaan yhtenäistä aluetta. Kuvio käsitellään yleensä kokonaisuudessaan samalla tavalla. Yksi metsätilan sisällä oleva kuvio on Etelä-Suomessa tavallisesti 0,5-3 hehtaarin kokoinen.

Metsäautotie on pääasiassa puutavaran korjuuta ja kuljetusta varten rakennettu tie. Metsäautoteitä hyödynnetään usein myös metsiköiden hoitotöitä tehdessä sekä esimerkiksi mökkiteinä.

Metsälaki määrittelee rajat metsien kestävälle käytölle Suomessa. Yleisesti metsätaloutta harjoitetaan kuitenkin vielä kestävämpään metsätalouteen ohjaavien metsänhoitosuosituksien ja/tai metsäsertifiointien mukaisesti. Metsälakiin voi tutustua Finlexissä.

Metsänkäyttöilmoitus on myyntihakkuista ja metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyistä tehtävä ilmoitus. Ilmoitus tehdään Metsäkeskukselle vähintään 10 vrk ennen metsikön käsittelyä.

Metsäsukkessiolla tarkoitetaan metsän luontaista kiertokulkua, jossa metsä uudistuu tiettyjen sukkessiovaiheiden kautta. Sukkessioon kuuluu keskeisesti metsässä tapahtuvat häiriöt, kuten metsätuhot.

Metsäsuunnitelma (aiemmin metsätaloussuunnitelma) on suunnitelma metsänomistajan metsätilojen hoito- ja hakkuutöistä, yleensä seuraavaksi 10 vuodeksi. Metsäsuunnitelmassa huomioidaan mm. metsälain ja puuston lisäksi myös metsänomistajan tavoitteet.

Metsätyypit kertovat metsämaan viljavuudesta, kasvupaikkatyyppien tavoin, mutta metsätyyppiluokittelussa perehtydään tarkemmin kohteen kasvilajistoon. Jokaiselle kasvupaikkatyypille on sitä vastaava metsätyyppi, maantieteellisestä sijainnista riippuen. Metsätyypit perustuvat A. K. Cajanderin metsätyyppiteoriaan vuodelta 1925. Lisätietoja löytyy osiosta Metsätyypit. Lue myös alempana selitetty sana opaskasvit.

Mikroilmasto tarkoittaa pienen alueen paikallista ilmastoa.

Mustikkatyyppi on kolmanneksi rehevin metsätyyppi, joka vastaa kasvupaikkana tuoretta kangasta.

Muuttuma tarkoittaa metsäsanastossa ojituksen vaikutuksesta kasvillisuutensa puolesta jo selvästi muuttunutta suota. Muuttuma on jo metsittynyt ja puuston kasvu elpynyt, mutta suokasvillisuus on yhä vallitsevaa.

Männynversoruoste on mäntyjen vuosikasvaimia vioittava ja tappava tauti, jonka aiheuttaja on haapaa väli-isäntänään käyttävä ruostesieni.

N

Naava (Usneaceaeon) lupon tapaan puiden rungoilla ja oksilla kasvavaa jäkälää. Naava on vaaleaa, rihmamaista ja sen päähaara erottuu usein selkeästi sivuhaaroista. Naavoilla on riippuvan sekovarren sisällä on sitkeä keskijänne, joka paljastuu venytettäessä. Naavat ovat herkkiä ilman epäpuhtauksille, minkä vuoksi ne ovat harvinaistuneet. Naava on yleisempää Etelä-Suomessa, pohjoisessa taas kasvaa enemmän luppoa. Ylempää voit lukea naavan eroavaisuudet luppoon nähden.

Neva on avosuo eli puuton suotyyppi. Nevat ovat melko karuja, pääosin rahkasammaleesta ja sarakasveista koostuvia soita. Lue myös letto.

O

Ojikko on melko vähän aikaa (alle 10 vuotta) sitten ojitettu suo tai vaillinaisesti kuivunut suo. Ojikon pintakasvillisuus on yhä lähes samanlaista kuin luonnontilaisella suolla ja puuston kasvu ei ole vielä juurikaan elpynyt.

Ojitettu suo on suo, jolle on perutettu ojasto vesitalouden säätelemiseksi. Ojituksesta kuluneen ajan ja kasvillisuuden muutoksen perusteella kyseessä on joko ojikko, muuttuma tai turvekangas.

Ojittamattomat suoovat luonnontilaisia, usein metsätalouskäytön ulkopuolella säilyneitä soita. Ojittamattomat suot ovat usein suojeltuja erityiskohteita.

Opaskasveja eli indikaattorikasveja käytetään apuna metsä- ja suotyyppien määrittämisessä. Opaskasvi on kasvi, jota löytyy runsaana tietyllä kasvupaikalla, mutta ei sitä karummalla. Lue lisää osiosta Opaskasvit.

***

Edellinen sivu: F-J
Seuraava sivu: P-T