Metsän uudistaminen lähtee liikkeelle uudistushakkuusta ja uuden taimikon perustamisesta. Uudistamisella saadaan aikaan uusi hyväkasvuinen metsä ja metsänomistaja saa metsästään tuloja. Mikään laki ei velvoita metsänomistajaa hakkaamaan tai harventamaan metsiään, mutta metsälain mukaan hänen täytyy huolehtia, että yli 0,3 hehtaarin suuruilelle hakkuuaukolle syntyy uusi taimikko 10-25 vuoden kuluessa, maantieteellisestä sijainnista riippuen.

Metsän sukkessio

Metsä uudistuu luontaisesti erilaisten häiriöiden myötä. Uudistuminen voi olla joko pienialaista, esimerkiksi hyönteistuhojen tai puiden luontaisen kuolemisen myötä syntyvää uudistumista tai laajempaa, myrskyjen ja metsäpalojen aiheuttamaa uudistumista. Metsätalousmailla ihminen avittaa uudistusprosessia avohakkuin ja istutuksin tai jatkuvan kasvatuksen keinoin.

Metsänhoito perustuu metsien luontaisen kehityksen ohjailuun ja nopeuttamiseen. Mikäli ihmisen pyrkimykset poikkeavat metsän luontaisesta kehityssuunnasta, on tavoiteltuun tulokseen pääseminen epävarmaa ja se voi tulla kalliiksi.

Metsiköiden luontainen kehitys – metsäsukkessio – etenee monilajisesta kasviyhdyskunnasta kohti yksinkertaisempaa rakennetta. Samalla kehitys etenee pioneeripuiden muodostamista metsiköistä kohti pysyvää metsikkörakennetta. Lopuksi kasvupaikalla säilyvät sellaiset lajit, jotka eivät niissä olosuhteissa pysty syrjäyttämään toisiaan.

Metsikön kiertoaika talousmetsässä on useita vuosikymmeniä. Ajan pituuteen vaikuttaa kasvupaikka, puulaji ja metsänhoitomenetelmät. Kiertoaika voi vaihdella 50-120 vuoden välillä. Puiden mahdollinen maksimi-ikä eli biologinen ikä on usein paljon enemmän kuin talousmetsän kiertoaika. Metsiköt uudistetaan siis usein ennen kuin puut ehtivät noin keski-ikään.

Uudistamisen biologiset perusteet

Puuston kasvu ja elinvoima heikkenevät olosuhteista ja puulajista riippuen 80-150 vuoden ikäisenä. Ensimmäisenä kuolevat yleensä lyhytikäiset lehtipuut. Seurauksena on karuimpia maita lukuunottamatta kuusettuminen ja maan kunttaantuminen. Samalla heikkenevät myös luontaisen uudistamisen mahdollisuudet.

Tuhot lisääntyvät iän myötä ja aiheuttavat puiden kuolemista. Jotkut tuhonaiheuttajat leviävät nopeasti ja saattavat aiheuttaa metsänomistajalle huomattaviakin tappioita. Osa tuhonaiheuttajista, mm. juurikääpä eli maannousemasieni, vaikuttaa vielä seuraaviinkin puusukupolviin. Luontaiseen sukkessioon kuuluva kuusettuminen ja kuusimetsän kasvattaminen useita sukupolvia peräkkäin johtaa maan happamoitumiseen. Lisäksi rehevämpien kasvupaikkojen puulajit, kuten kuuset ja rauduskoivut, ovat usein vanhempana osittain lahoja ja ne ovat melko herkkiä myös myrskytuhoille. Karumpien kasvupaikkojen syväjuurinen mänty sen sijaan säilyy usein terveenä ja pystyssä vanhemmallakin iällä.

Uudistamisen taloudelliset perusteet

Talousmetsistä pyritään saamaan mahdollisimman paljon käyttöpuuta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Siksi metsän luonnollista kehitystä joudutetaan monin keinoin. Puustoa ei päästetä ikääntymään eikä sen kasvua taantumaan. Kasvu- ja tuotostutkimusten perusteella metsä kannattaa uudistaa yleensä, kun vuotuinen runkotilavuuden kasvu laskee pariin prosenttiin eli kun puissa ei tapahdu enää suurta arvokasvua. Tällöin taloudellisesti ajateltuna metsänomistaja saa enemmän hyötyä metsikön uudistamisesta kuin edelleen kasvattamisesta.

Vanhetessaan lahottajasienille herkistyvät puut voivat alentaa huomattavasti metsikön tuottoa. Tuhojen aiheuttama taloudellinen menetys on merkittävää silloin, kun se kohdistuu päätehakkuuvaiheessa olevaan puustoon. Vaurioitunut osa arvokkaista tukkirungoista joutuu kuitu- tai energiapuuksi tai se jätetään metsään.

Uudistuskypsyys

Vuoden 2014 alusta uudistuneen metsälain mukaan puuston ei tarvitse enää olla ns. uudistuskypsää, jotta se voitaisiin avohakata. Lain puolesta metsikköön voi siis tehdä harvennus- tai avohakkuun heti, kun metsikön uudistamisvelvoite on täytetty eli alueella on tasainen, 0,5 metrin korkuinen taimikko. Taloudellisesti – tai muidenkaan arvojen puolesta – tämä ei ole tietenkään kannattavaa, mutta uudistuskypsyysrajoista on luovuttu, jotta eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus eli jatkuva kasvatus olisi helpommin toteutettavissa. Tasaikäisrakenteista metsätaloutta harjoitetaan kuitenkin useimmiten vanhojen uudistuskypsyysrajojen mukaan tai niitä mukaillen.

Mäntyvaltaiset metsät uudistetaan kuusi- ja koivuvaltaisia metsiä järeämpinä. Mitä etelämpänä ollaan ja, mitä paremmasta kasvupaikasta on kyse, sitä helpommin ja nopeammin puusto kasvaa pitkäksi ja järeäksi. Noin 2-3 % tuottovaatimuksen perusteella puille on laskettu kannattavat uudistuskypsyysrajat. Esimerkiksi Etelä-Suomessa, kuivahkolla kankaalla tai puolukkaturvekankaalla kasvava männikkö kannattaisi uudistaa, kun sen keskiläpimitta on 1,3 metrin korkeudelta mitattuna 25-30 cm ja lehtomaisella kankaalla kasvava kuusikko sen ollessa keskiläpimitaltaan 28-32 cm. Taulukot löytyvät kokonaisuudessaan Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksista, jonka pdf-versiota voi selata mm. Tapion nettisivujen kautta: http://www.tapio.fi/metsanhoitosuositukset

Katso videoita metsien uudistamisesta MetsäTV:stä:
Metsän uudistaminen MetsäTVssä
Uudistushakkuu MetsäTVssä

Säästöpuuryhmä-viljelyaukolla_RSIMG_3

Säästöpuuryhmä-viljelyaukolla Kuva: Reijo Suninen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Metsätalous
Seuraava sivu: Maanmuokkaus