Marjastus ja sienestys ovat Suomessa jokamiehenoikeuksia. Ne ovat puutalouden jälkeen metsien tärkein käyttömuoto. Hyödyn ohella marjastus ja sienestys on monille mieleinen harrastus ja olennainen virkistystapa.

Suomen kaikkien luonnonmarjojen sato on hyvänä vuonna miljoona tonnia, josta poimitaan 40 000 tonnia. Keskiverto suomalainen syö luonnonmarjoja lähes kaksi ämpärillistä vuodessa. Suomessa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjalajia, joista kuuttatoista poimitaan yleisesti ravinnoksi. Taloudellisesti tärkeitä kauppamarjoja ovat puolukka, mustikka ja suomuurain eli lakka. Vähäisempää taloudellista merkitystä on isokarpalolla, pihlajanmarjalla ja mesimarjalla. Lisäksi myyntiin poimitaan vadelmaa, variksenmarjoja, juolukkaa ja tyrniä.

Keskimääräinen sienisatomme on pari miljoonaa tonnia. Valtaosa ruokasienistä kasvaa metsissä. Suomessa kasvaa noin 2 000 suursientä, joista parisataa on syötävää. Vain pariakymmentä lajia kerätään runsaammin.

Metsästä voi poimia myös ns. villivihanneksia, eli luonnonyrttejä. Esimerkiksi varhain keväällä maasta nousevat horsman- ja nokkosentaimet antavat vaihtelua ja runsaasti vitamiineja ruokavalioon ennen uutta viljelykasvisatoa. Lisätietoja eri yrteistä löytyy tämän osion alasivulta Yrtit.

Sienestys

Sieniä poimitaan eniten syksyllä, mutta sienten satokausi on varsin pitkä. Sieniä kasvaa lumen sulamisesta lähtien koko kasvukauden ajan aina pysyvän talven tuloon asti.

Kevätsadon päätapahtuma on korvasieniaika. Muita alkukesän lajeja ovat kevätkaunolakki, piennarsieni, isojuurekas sekä ensimmäiset koivunkantosienet ja tatit. Kesällä sieniä on vähän, poikkeuksena sadekesät, jolloin hyvä sieniaika saattaa alkaa heti juhannuksen jälkeen. Tavallisimmin tatti- ja haperoaika alkaa kunnon sateiden jälkeen heinäkuussa.

Useimpien sienten varsinainen satoaika on syksyllä, elokuussa ja syyskuussa. Tatit, haperot, rouskut ja monet muut mykorritsasienet lopettavat vähitellen kasvunsa, kun niiden isäntäkasvien elintoiminnot hiljenevät ja puut asettuvat talvilepoon.

Syyskuun loppupuolella ja lokakuussa löytyy paksun sammalen suojasta hyvinkin myöhään suppilovahveroa ja polkujen varrelta hallavahakasta. Kuusilahokka ja talvijuurekas kasvavat lumen tuloon asti ja niitä voi jäätyneenäkin kerätä suoraan paistettavaksi.

Marjastus

Metsänhoito voi vaikuttaa yhteen marjalajiin suotuisasti ja toiseen haitallisesti. Metsämarjasadot ovat runsaimmat tietyissä metsän kehitysvaiheissa ja marjastajan on hyvä huomioida tämä marjastusreissuillaan.

Joidenkin marjojen esiintymisen voi päätellä jo jokseenkin metsätyyppien nimistä. Esimerkiksi kasvupaikaltaan tuoreen kankaan metsätyyppi on mustikkatyyppi ja näillä melko rehevillä, kuusivaltaisilla kasvualustoilla mustikan varvut viihtyvätkin erityisen hyvin. Sen sijaan kuivahkoilla kankailla, puolukkatyypin metsissä puolukkaa esiintyy yleensä reiluimmin. Karpalot ja muuraimet eli lakat ovat taas sidottu vahvasti turvemaahan.

Seuraavilta sivuilta löydät vielä tarkemmin tietoa sienistä sekä eri marjalajeista, ja siitä, miten eri metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat niiden kasvuun. On kuitenkin hyvä muistaa, että sienien ja marjojen kasvuun ja kasvupaikkoihin liittyvät tiedot ovat vain suuntaa-antavia ja poikkeuksia voi tulla luonnossa vastaan useinkin. Eniten keruutuotteista oppiikin kokemuksen kautta eli menemällä metsään!

***

Edellinen sivu: Metsien monikäyttö
Seuraava sivu: Sienet