Erityisen tärkeitä elinympäristöjä tulee hoitaa ja käyttää siten, että luonnon monimuotoisuudelle arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Hakkuun on oltava varovainen tai siitä on ehkä luovuttava kokonaan. Lehtipuulehdoista voi kaataa yksittäisiä kuusia lehtokasvillisuuden turvaamiseksi.

Lainsäädännössä luetellaan erityisen tärkeissä elinympäristöissä kielletyt ja sallitut toimenpiteet.

Kiellettyä on voimakkaasti maaperään ja puustoon vaikuttava toiminta:

  • avohakkuu
  • kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta selvästi vahingoittava maanpinnan käsittely
  • ojitus
  • metsätien tekeminen
  • purojen ja norojen perkaus
  • kemiallisten torjunta-aineiden käyttö
  • sellaisten puiden viljely, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon
  • muut mahdolliset toimenpiteet, jotka oleellisesti muuttavat puuston varjostus- ja suojavaikutusta

Sallittua on yleensä toiminta, joka ei vahingoita, vaan jopa parantaa ominaispiirteitä:

  • varovaiset hakkuut
  • yksittäisten puiden kaataminen
  • yksittäisten kuokkalaikkujen teko
  • puiden istuttaminen
  • siementen kylväminen
  • puutavaran kuljetus maanpinnan ollessa jäässä tai lumen peittämä

Puustoisten rehevien korpien, lehtolaikkujen ja puronvarsien sekä mahdollisesti muiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttäminen voi aiheuttaa metsänomistajalle suuriakin taloudellisia menetyksiä. Tällöin yksityinen metsänomistaja voi hakemuksesta saada toimenpiteitä varten poikkeusluvan tai ympäristötukea. Puuntuotokseltaan vähäisiltä alueilta puiden poimiminen on jopa suotavaa, mutta näillä alueilla korjuun määrät eivät kohoa kovinkaan suuriksi eivätkä taloudellisesti kannattaviksi.

***

Edellinen sivu: Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt
Seuraava sivu: Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit