Tällä sivulla esiteltävät puulajit: Mänty Kuusi Rauduskoivu Hieskoivu

Tässä osiossa esitellään Suomen neljä yleisintä puulajia: mänty, kuusi, rauduskoivu ja hieskoivu. Näistä mäntyä, kuusta ja rauduskoivua kasvatetaan tasaisesti sekä tukki– että kuitupuuksi mm. sellu-, paperi ja sahateollisuudelle. Myös hieskoivua käytetään yleisesti täydentävä puulajina sekä erityiskohteiden, kuten soiden, talouspuuna. Hieskoivusta valmistetaan pääasiassa kuitupuuta sellu– ja paperiteollisuuden käyttöön.

Mänty (Pinus sylvestris)

Männyn luontainen levinneisyysalue on Eurooppa ja Pohjois-Aasia. Suomessa levinneisyysalue ulottuu kuusta pohjoisemmaksi, aina Pohjois-Lappiin asti, minkä vuoksi mänty onkin Suomen yleisin puulaji. Mänty on valopuu ja pionääripuuna se valtaa usein ensimmäisenä karummat kasvupaikat. Kaikki männyt ovat sopeutuneet karuille kasvupaikoille. Pisin Suomessa mitattu mänty on 37 metriä, paksuimman männyn ympärysmitta on noin viisi metriä. Kasvu on Etelä-Suomessa parhaimmillaan 50-60 vuoden iässä ja tasaikäisessä metsänkasvatuksessa männikkö uudistetaan Etelä-Suomessa tavallisesti noin 70-90 vuoden iässä, Pohjois-Suomessa 90-120 vuoden iässä. Luontaisesti mänty elää usein 250-vuotiaaksi, mutta voi saavuttaa parhaimmillaan jopa 600-800 vuoden iän.

Kasvupaikkansa suhteen mänty on monipuolinen. Laadukkaaksi tukkipuuksi mänty kasvaa parhaiten kuivahkoilla kankailla ja sitä karummilla kasvupaikoilla sekä turvemaista rämeillä ja karuilla korvilla. Mäntyä voi kasvattaa myös tuoreilla kankailla, etenkin sekapuuna esimerkiksi kuusen ja koivun rinnalla, mutta rehevämmillä kasvupaikoilla mänty kasvattaa enemmän ja paksumpia oksia.

Kasvatus

Männyn kylvöä suositellaan kuivahkoille ja karuille kankaille, sekä vastaaville turvemaille, joilla ei ole mahdollisuuksia luontaiseen uudistamiseen. Männyn luontainen uudistuminen on tehokkainta karuilla mailla, mutta maanmuokkaus on tässäkin tapauksessa tärkeää hyvän tuloksen varmistamiseksi. Rehevämmillä puolukka– ja mustikkatyypin metsätyypeillä istuttaminen on varmempi uudistamiskeino.

Männyillä uudistettaessa taimien tiheysvaatimus on lain mukaan 1500 kpl/ha, pohjoisessa Suomessa 1200 kpl/ha. Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa istutuksella tulisi tavoitella 2000 kpl/ha tiheyttä ja kylvöllä sekä luontaisella uudistuksella 4000 kpl/ha tiheyttä. Varhaishoidon jälkeen taimitiheyden olisi hyvä lehtipuiden kanssa jopa 4000-5000 tainta/hehtaari. Noin 5-7 metrin keskipituudessa tehtävän taimikonharvennuksen jälkeen männyn taimikko pyritän jättämään noin 2000-2200 taimitiheyteen hehtaarilla. Suosituksena on, että männikkö kasvaisi nuoruusvaiheessaan melko tiheänä ja hitaasti, jotta puista tulisi mahdollisimman laadukkaita ja vähäoksaisia. Vanhempana männikköä ei kuitenkaan kannata kasvattaa liian tiheänä, koska valopuuna mänty ei siedä muiden puiden varjostusta. Haavat kannattaa poistaa mäntytaimikoista, koska ne levittävät sienitautia nimeltä männynversoruoste.

Männikön ensiharvennus olisi hyvä tehdä ennen kuin elävän latvuksen osuus supistuu alle 40 prosenttiin puun pituudesta. Mikäli männikön ensiharvennus tehdään alaharvennuksena, harvennus tehdään Etelä-Suomessa normaalisti 13-15 metrin valtapituudessa. Harvennuksen jälkeen metsässä tulisi olla noin 900-1000 puuta/hehtaari. Jos ensiharvennus tehdään laatuharvennuksena, harvennusajankohta on Etelä-Suomessa 10-12 metrin pituudessa ja kasvamaan jätetään noin 1100-1300 puuta/hehtaari.

mäntyjä_riitta_koivukoski

Männyt kasvavat sopivalla kasvupaikalla komeiksi hongikoiksi. Kuva Riitta Koivukoski

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuusi (Picea abies)

Kuusi on männyn jälkeen toiseksi yleisin puulajimme. Picea-suvun noin 40 lajia hallitsevat havumetsävyöhykettä Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa kuusen levinneisyysalue kattaa koko maan pohjoisimpia tunturiseutuja lukuun ottamatta. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla harjoitettu kaskeaminen ja yleisemmät metsäpalot suosivat pioneeripuita – mäntyä, koivua ja leppää – mutta kaskeamisen ja metsäpalojen vähennyttyä kuusi on yleistynyt.

Kuusi on puolivarjopuu, joka menestyy valtapuuna ja alikasvoksena. Kuusen kasvurytmille on ominaista taimien jurominen ensimmäisten vuosien aikana, jonka jälkeen kasvu nopeutuu. Parhaimmillaan pituuskasvu on 25-50 vuoden iässä ja tilavuuskasvu 60-70 vuoden iässä. Kuusen kasvu säilyy nopeampana kuin männyn. Kuusen biologinen ikä on 250-400 vuotta, mutta kuusi on huomattavasti herkempi laholle kuin mänty. Tasaikäisessä metsänkasvatuksessa kuusikko uudistetaan tavallisesti Etelä- ja Väli-Suomessa 70-80 vuoden iässä, Pohjois-Suomessa noin 100-vuotiaana. Hyvillä kasvupaikoilla kuusi saavuttaa jopa 40 metrin pituuden ja 50-60 sentin paksuuden.

Kasvatus

Kasvupaikkavaatimuksiltaan kuusi on mäntyä vaateliaampi. Maaperän pitää olla ravinteikasta ja pohjaveden virtaavaa. Tiiviille savikoille ja hiesumoreeneille kuusi ei sovi. Parhaiten kuusi kasvaa keskikarkeilla ja hienojakoisilla tuoreilla kankailla sekä lehdoissa. Kuusi menestyy myös ruoho- ja mustikkaturvekankailla sekä puolukkaturvekankailla, jos ravinnetapapaino on oikea. Karummille kasvupaikoille kuusi soveltuu vain sekapuuksi. Kuusi on hallanarka puulaji. Erityisesti avoimilla paikoilla ilman verhopuuston suojaa kasvavat puut saavat helposti hallavaurioita. Pahimmat hallavauriot syntyvät keväällä, kun lämmintä ajanjaksoa seuraa kylmä kausi ja kasvuun päässeet nuoret kasvaimet paleltuvat.

Kuusikon luontainen uudistaminen on melko vaikeaa, kosta kuusella on hyviä siemenvuosia yleensä 10-15 vuoden välein. Tästä syystä suojus- ja siemenpuuhakkuista on kuusen osalta lähes luovuttu. Parhaiten kuusen luontainen uudistaminen onnistuu lehtipuuston suojassa. Lehtipuusto poistetaan siinä vaiheessa, kun se alkaa häiritsemään nuorten kuusien kasvua. Kuusen viljely on pääasiassa istuttamista ja taimitiheyden lakirajana on männyn tapaan 1500 tainta/hehtaari, Pohjois-Suomessa 1200 tainta/hehtaari. Tapion suositukset ovat 1800 kpl/ha. Taimikon varhaisperkauksessa on usein tarpeellista poistaa kuusen kasvua häiritsevää lehtipuustoa, kuten hieskoivuja. Kuusen taimikonharvennus tehdään noin 3-4 metrin keskipituudessa, jossa taimikko harvennetaan  1800-2000 taimitiheyteen hehtaarilla.

Kuusi sietää koivua ja mäntyä paremmin ylitiheyttä ja se voi kasvattaa nopeastikin järeyttä heti harvennuksen jälkeen. Kannattaa kuitenkin välttää ylitiheän kuusikon liian voimakasta harvennusta, jottei puut altistu paahteelle tai lumi- ja tuulituhoille. Kuusen kasvatusta suositellaan sekametsänä männyn ja koivun kanssa, kuusen maata happamoittavan vaikutuksen välttämiseksi.

Kuusikon ensiharvennus suositellaan tehtäväksi ennen kuin kuusien latvussuhde ehtii laskea alle 60 prosenttiin. Etelä-Suomessa kuusikon ensiharvennus suositellaan tehtäväksi noin 13-16 metrin pituudessa. Ensiharvennuksen jälkeisen, jäävän puuston hehtaaritiheyden tulisi olla noin 900-1100 runkoa. Kuusikoihin tehdään usein vielä toinenkin harvennus 10-15 vuoden kuluttua. Mikäli kuusikkoon halutaan tehdä vain yksi harvennus, harvennusta voidaan viivyttää noin 16-17 metrin valtapituuteen. Tällöin jäävän puuston määrän tulisi olla noin 700-800 puuta/hehtaari.

kuusta_nina_jungnell

Keväällä kuusenoksien päihin kasvaa uudet, vaaleanvihreät vuosikasvaimet, kuusenkerkät. Kuva: Nina Jungnell

 

Rauduskoivu (Betula pendula)

Koivujen suvussa on yli 40 puu- ja pensaslajia. Koivut ovat valo- ja pioneeripuita ja ne voivat vallata suuria yhtenäisiä alueita. Koivuille on tyypillistä suuri valontarve, hyvä hallan- ja pakkasenkestävyys, runsas siemensato sekä kyky lisääntyä vesoista. Koivun juuristo ja karikkeet parantavat maaperää ja kuusikoissa sekapuuna kasvavat koivut parantavat myös metsikön pienilmastoa. Suomessa tavataan kolmea koivulajia: raudus-, hies- ja vaivaiskoivuja. Lisäksi hieskoivun alalaji, tunturikoivu, erotetaan joskus omaksi lajikseen. Visakoivu on puolestaan rauduskoivun muunnos.

Rauduskoivu kasvaa nuorena nopeasti, parhaimmillaan jopa metrin vuodessa. Tilavuuskasvu on suurimmillaan 35-45 vuoden iässä. Rauduskoivu voi saavuttaa 27-30 metrin pituuden ja 40-50 sentin paksuuden. Etelä-Suomessa sen biologinen ikä on 125-135 vuotta. Tasaikäisessä metsänkasvatuksessa koivikot uudistetaan tavallisesti noin 60 vuoden iässä. Rauduskoivu on koivuistamme taloudellisesti arvokkain – jollei huomioida pienemmässä mittakaavassa kilokaupalla myytävää visakoivua. Rauduskoivut kasvavat nopeammin ja runkomuodoltaan laadukkaammin kuin hieskoivut ja ne tuottavat enemmän puuta hehtaarilla kuin hieskoivut.

Kasvatus

Kasvupaikkavaatimuksiltaan rauduskoivu muistuttaa kuusta. Maan on oltava ravinteikasta ja ilmavaa sekä pohjaveden virtaavaa. Parhaita kasvupaikkoja ovat tuoreet kankaat ja sitä rehevämmät maapohjat, joilla koivu kehittyy parhaiten järeäksi tukkipuuksi. Turvemailla rauduskoivu ei menesty. Koivun kasvatusta suositellaan erityisesti sekapuuna kuusen seassa, koska metsikön pienilmaston parantumisen lisäksi koivut ovat vähemmän oksaisia ja ruskotäpläkärpäsen aiheuttamat viat ovat yleensä vähäisempiä kuin puhtaissa koivikoissa.

Perinteisesti koivua on viljelty istuttamalla, mutta myös kylvöstä on saatu lupaavia tuloksia. Luontainenkin uudistaminenkin onnistuu, kunhan maan pinta muokataan mahdollisimman laajasti. Rauduskoivun istutuksessa taimikon tiheyden lakiraja on 1100 kpl/ha. Tapion suositukset kannattavat lukemaa 1600 kpl/ha sekä viljelyn että luontaisen uudistamisen tiheytenä ja myös taimikonhoidon jälkeisenä tiheytenä. Istutetuissa koivikoissa taimikonhoidon tarve on vähäinen, koska kilpailevaa kasvillisuutta ei juuri ole ja tarpeeton lehtipuuston perkaaminen voi lisätä istutustaimiin kohdistuvia hirvituhoja. Viljelykoivikoissa taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 4-5 metrin keskipituudessa, luontaisessa koivikossa harvennusta voi venyttää noin 6 metrin valtapituuteen.

Rauduskoivuissa elävän latvuksen osuus tulisi pysyä 50 prosentissa. Koivikkoa ei myöskään kannata päästää riukuuntumaan ennen ensiharvennusta, koska tällöin järeytyminen hidastuu ja lumituhojen riski kasvaa. Rauduskoivikoissa tehdään usein kaksi voimakasta harvennusta: ensiharvennus tehdään noin 13-15 metrin valtapituudessa, jolloin kasvamaan jätetään 700-800 puuta hehtaarille ja toinen harvennus noin 10 vuotta myöhemmin. Jos koivikkoa on kasvatettu taimikkovaiheessa suositeltua tiheämpänä, ensiharvennus kannattaa tehdä huomattavasti aiemmin.

raudus

Vanhempien rauduskoivujen oksat ovat selkästi riippuvat – rauduskoivusta voidaankin käyttää puhekielessä sanontaa riippakoivu.

Rauduskoivun lehti on kolmiomainen ja  kaksoissahalaitainen, toisin kuin hieskoivulla. Lisäksi nuoren rauduskoivun oksan pinnalla erottuu pieniä nystyröitä, kun hieskoivun pinta on sileä.

Rauduskoivun lehti on kolmiomainen ja kaksoissahalaitainen, toisin kuin hieskoivulla. Lisäksi nuoren rauduskoivun oksan pinnalla erottuu pieniä nystyröitä, kun hieskoivun pinta on sileä.

Hieskoivu (Betula pubescens)

Hieskoivu on levinnyt koko Suomeen. Yleisimmillään se on Lapissa, jossa se muodostaa koivuvyöhykkeen tuntureilla. Valopuuna hieskoivu täyttää usein ensimmäisenä rehevämmät hakkuuaukot ja viljelyksestä poistuneet pellot. Hyvissä olosuhteissa hieskoivu saavuttaa 22-27 metrin pituuden ja 35-40 sentin paksuuden. Hieskoivu saavuttaa harvoin 100 vuoden iän. Hieskoivu kelpaa teollisuuden raaka-aineeksi siinä missä rauduskoivukin, kunhan koko- ja laatuvaatimukset täyttyvät. Usein hieskoivun kasvatuksessa joudutaan kuitenkin tyytymään kuitupuun tuotantoon puulajin hitaamman kasvun sekä laatuvikojen (mutkaisuus, haaraisuus, paksut ja lahot oksat) vuoksi.

Kasvatus

Hieskoivu viihtyy kosteilla kasvupaikoilla ja menestyy tiiviimmillä maapohjilla kuin muut puumme. Uudistuneen metsälain mukaan hieskoivu kelpaa valtapuuksi vain turvemailla, soistuneilla kangasmailla sekä savi- ja hiesumailla.  Hieskoivua käytetään usein juuri edellä mainittujen kohteiden metsityksessä. Hieskoivu uudistuu hyvin luontaisesti, mutta sitä voidaan myös istuttaa. Kangasmetsissä hieskoivu sopii sekapuuksi esimerkiksi kuusentaimikoihin.

Hieskoivikkoa kasvatetaan tiheämpänä kuin raudusta. Hieskoivun taimitiheyden lajiraja on rauduskoivun ja muiden lehtipuiden tavoin 1100 kpl/hehtaarilla, mutta Tapio suosittelee tiheyttä 2000 kpl/ha. Taimikonhoidon jälkeisen tiheyden suositellaan olevan jopa 2000-2500 kpl/ha. Taimikon harvennus tehdään noin 4-7 metrin pituudessa. Hiestä voidaan kasvattaa tukkipuuksi Etelä-Suomen hyvissä olosuhteissa noin 500 runkoa/ha, mutta yleisimmin hiestä kasvatetaan vain kuitupuuksi. Turvemailla hieskoivikon alle saattaa syntyä herkästi kuusen taimia, jolloin suositellaan yleensä harventamaan tai poistamaan hieskoivut kokonaan kuusien tieltä kuusien hallantuhoriskin väistyttyä.

Hieskoivu sietää melko hyvin varjostusta, minkä vuoksi hieskoivikoita voidaan kasvattaa raudusta tiheämpinä. Voimakas hieskoivikon harventaminen saattaa jopa heikentää maaperän vesitaloutta. Hieksen kiertoajalle riittää yksi harvennus, joka tehdaan puuston valtapituuden ollessa noin 13-15 metriä. Harvennuksen jälkeisen runkoluvun tulisi olla 900-1000 puuta/ha.

hies_lehti2

Hieskoivun lehti on kertaalleen sahalaitainen ja muodoltaan pyöreämpi kuin rauduskoivun lehti.

raudus-ja-hies

Rauduskoivulla puun tyvelle tulee uria, kun taas hieskoivu pysyy sileänä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Puulajit
Seuraava sivu: Erikoispuut, havupuut