Maisemallisesti tärkeitä alueita ovat tienvarret, rannat, saaret ja saarekkeet, harjut, vaarat ja lakimetsät. Eri alueilla kannattaa ottaa huomioon eri asioita, kuten alueella viihtyvät puulajit ja maiseman ominaismuodot.

Kasvatushakkuilla voidaan myös avata näkymiä. Suomalainen kansallismaisema on puiden välistä avautuva järvinäkymä. Retkeilijälle mieluista on sulkeutuneen latvuskerroksen alainen metsämaisema. Puuston aukot, tiheyden vaihtelut, erikoiset puut, suuret kivet, kalliojyrkänteet ja kasvillisuus tuovat monimuotoisuutta. Näköalapaikan lähi- ja taustametsän tulisi olla yksinkertainen, jotta se ei kilpailisi näkymän kanssa. Näköalan syvyyden lisäämiseksi yksittäispuita voidaan jättää.

Puulajivalinta vaikuttaa maiseman tunnelmaan. Kuuset luovat tummaa, yksitotista maisemaa, sillä ne suodattavat valon ja korostavat varjoa. Lehtipuut tuovat maisemaan valoisuutta ja avaruutta. Sekametsissä lehtipuita pitäisi olla vähintään kolmasosa. Puulajivalinnoissa lehtipuut kuuluvat kulttuurimaisemaa ympäröimään alueeseen, reunametsiin ja lehtoihin. Havupuut kuuluvat luonteeltaan lakialueille ja rinteille. Puulajivalinnat voivat myötäillä myös maiseman linjoja. Lehtipuiden latvusten pyöreät muodot toistavat kumpuilevia maastonmuotoja, kun taas kuusi muodostaa terävämmän siluetin.

Jalot lehtipuut tuovat monimuotoisuutta eteläsuomalaiseen luontoon. Eri puulajien kirjo tuo väriä maisemaan. Kokonaisia erikoisten puulajien metsiköitä ei tarvitse perustaa, mutta yksittäisiä puita, kuten pihlajaa, tuomea, haapaa ja raitaa on hyvä korostaa.

Rantametsät

Rantametsissä on vältettävä laajoja avohakkuita, jos rinne nousee jyrkästi. Rantakulissien pensaskerros säästetään antamaan tiheyttä. Maiseman avaamiseksi voidaan tehdä pienialaisia aukkoja rantaan asti, jos ravinteiden huuhtoutuminen on estetty.

Rannan tuntumassa suositaan lehtipuita. Jos reuna on pelkkää lehtipuuta, sen voi jättää luonnontilaan uusiutumaan itse. Havupuusuojavyöhykkeitä harvennetaan lievästi. Rantoja luonnehtivat komeat ja erikoisen muotoiset puut tulisi aina säästää. Rantametsän tulisi olla kohtalaisen tiheä jo senkin takia, että loma-asutus pysyisi piilossa. Järvien pienet saaret ja kapeat niemet säästetään hakkuilta, kuin myös kalliorannat, rehevät rantaluhdat ja tervaleppäkorvet. Pienten vesien rantapuustot säilytetään käsittelemättöminä. Veneellä tai kanootilla kuljettavien jokien ja järvien rantametsien käsittelyssä on tavoitteena vesistöstä päin katsottavan maiseman säilyminen mahdollisimman eheänä.

Rantametsämaisemaa. Kuva: Reijo Suninen

Rantametsämaisemaa. Kuva: Reijo Suninen

 

 

 

 

 

 

Lakimetsät

Lakimetsien siluetti eli ääriviivat pitäisi säilyttää suljettuina. Laajat avohakkuut tai väljät siemenpuuhakkuut rikkovat siluetin yhtenäisyyden. Harjanteille tai rinteiden päälle pystyyn jätetty puusto korostaa korkeusvaihtelua ja monipuolistaa maisemaa. Mäkien lakiosat uudistetaan jäljelle jäävän puuston suojissa avohakkuuna tai tiheänä siemenpuuasentona.

Jättö- ja maisemapuut

Uudistusaloille jätetään aina maisemapuita. Puut kannattaa jättää ryhmittäin reunoille, eikä yksittäisiä puita keskelle aukkoa. Puuryhmät ja erilaiset kaistaleet pienentävät hakkuualan mittakaavaa ja siemennyksellään parantavat taimettumista.

Reunametsät

Reunametsät rajaavat avointa maisematilaa. Erilaisia puulajeja kannattaa säästää metsänreunassa jo niiden kauneudenkin vuoksi. Pellon reunavyöhyke on eliöstöltään rikas ja suojaa peltoaukean tuulten kuivattavalta vaikutukselta ja maanviljelyksen epäpuhtauksilta. Reunavyöhykettä ei saisi raivata systemaattisesti, vaan säilyttää se tiheänä, pitäen lehtipuut ja pensaat metsänreunassa. Metsänreunan tehokas raivaus voi saada aikaan voimakkaasti leviävän vesakon, jota pitää raivata toistuvasti. Pusikoitunut metsä haittaa ulkoilijan liikkumista ja siten metsän monikäyttöä.

Tienvarsimaisemat

Tienvarsien taimikonhoidossa ja kasvatushakkuissa jätetään tavallista enemmän koivuja ja muita lehtipuita sekä pensaita maisemaa rikastuttamaan. Tienvarsien lehtipuusto myös suodattaa liikenteen saasteita. Hirvivaara-alueilla vilkasliikenteisten teidenvarsilla on kuitenkin hyvä huolehtia riittävästä näkyvyydestä. Tienvarsikaista uudistetaan maastoa myötäillen ja taimikon vartuttua uudistetaan sen taakse jäänyt vanha metsä.

Polku on perinteinen kulkutie metsässä. Hakkuissa on tärkeää säästää alueella ennestään olevat polut puhtaina. Puita ei kaadeta polulle, hakkuutähteet raivataan polun päältä eikä polkuja muokata.

Metsätien linjaaminen ranta-alueilla voi olla mutkittelevaa ja luonnon omia muotoja seuraavaa. Vanha, mutkainen metsätie on luonteva osa maisemaa.

Tienvarsimaisemaa Ruovedeltä.

Tienvarsimaisemaa Ruovedeltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Lähimaisema
Seuraava sivu: Metsäsanasto