Maiseman tärkeimpiä tekijöitä ovat muoto, linjat, yhtenäisyys, mittakaava, monimuotoisuus ja maiseman herkkyys. Herkkyydellä tarkoitetaan sellaisia metsän kohtia, jotka näkyvät helposti katsojalle. Tällaisia ovat lakimetsät, rantamaisemat, pellon ja metsän reunavyöhyke sekä asutuksen lähimetsät.

Hallitsevin tekijä on muoto. Maiseman muodot syntyvät maaston muotojen rytmistä ja kasvillisuuden reunavyöhykkeistä. Hakkuualojen muotojen pitäisi toistaa maiseman muotoja, esim. kumpareille ja notkelmiin puuryhmiä jättäen. Muuten hakkuuala erottuu häiritsevästi muusta ympäristöstä. Luonnon omat muodot ovat usein vinoja ja polveilevia. Ihmisen tekemät suoraviivaiset muodot koetaan usein häiritsevinä. Suoria linjauksia ja kulmia tulisi välttää. Puuryhmät ja metsäkaistaleet vähentävät avohakkuun voimakasta muutosta. Maiseman mittakaava syntyy eri tekijöiden suhteellisista eroista. Jos toimenpiteitä ei ole sovitettu maiseman mittakaavaan ja linjoihin, syntyy maisemavaurioita ja alue menettää tasapainoaan.

Monimuotoisuus tuo rikkautta maisemaan. Jos luonnontekijät ovat voimakkaasti vastakohtaiset, maisema koetaan elämyksiä antavana. Monimuotoisuutta maisemaan tuovat avoimen ja suljetun tilan vaihtelut, näköalat, vesi, kalliot sekä erilaisten männiköiden, kuusikoiden ja sekametsien vaihtelu.

Näkötornista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Maisemanhoito
Seuraava sivu: Lähimaisema