Metsästä voi sienten ja marjojen lisäksi poimia monia ravinnoksi soveltuvia yrttejä. Luonnonkasveja tai niiden osia voi käyttää esimerkiksi teeksi, salaatin seassa tai mausteena. Suomessa on 28 luonnonvaraista kauppayrttiä. Myös metsäpuista kerätään osia ravinnoksi ja  rohdoskäyttöön.

Luonnonvaraisia kasveja käytettäessä ravinnoksi on muistettava, että monet luonnonkasveistamme ovat myrkyllisiä. Laji on varmasti tunnistettava, ennen kuin sitä kannattaa syödä. Kotimaisissa yrteissämme on valoisan kesän seurauksena korkea aromipitoisuus. Monen luonnonkasvin ravintoarvo on parempi kuin vastaavan viljelytuotteen. Esimerkiksi nokkosen ja voikukan lehtien vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudet ovat suuremmat kuin pinaatin ja salaatin. Monista pihoista tuttu vuohenputki on puolestaan mainio salaattiyrtti.

Poiminta

Yrtit kerätään ilmavaan koriin. Yrteiksi kelpaavat vain terveet ja virheettömät kasvinosat. Yrttejä kannattaa kerätä vain kuivalla säällä, sillä kosteat yrtit pilaantuvat helposti. Eri yrttilajeja ei sekoiteta kerättäessä keskenään ja rohdostarkoitukseen kerättävät yrtit on pidettävä ravinnoksi tarkoitetuista yrteistä täysin erillään. Yrtit pannaan kuivumaan heti poiminnan jälkeen. Yrttejä poimitaan vain puhtailta ja saastumattomilta paikoilta. Yrttejä kerättäessä on otettava huomioon jokamiehen oikeudet ja luonnonsuojelun vaatimukset.

Puut ravintokäytössä

Männyn ja kuusen nuoria vuosikasvaimia, kerkkiä, käytetään rohdoksena yrttijuomaksi, höyryhengitysnesteeseen ja kylpyveteen. Kuusen kerkistä voi keittää myös kuusenkerkkäsiirappia.

Katajan nuoria versoja käytetään tuoreina yrttijuomasekoituksiin sekä kuivattuna mausteeksi savustukseen ja juomiin. Kypsät katajanmarjat sopivat erityisesti riistan mausteeksi. Marjoissa on kuitenkin munuaisia rasittavia haihtuvia öljyjä, joten ne eivät sovi munuaissairaille eivätkä raskaana oleville ja niitä on syytä käyttää kohtuudella.

Koivuista voidaan juoksuttaa keväällä mahlaa noin kuukauden ajan ennen lehtien puhkeamista. Suuresta puusta voi saada viikon aikana yli 50 litraa mahlaa. Mahlareikiin tulee lähes poikkeuksetta myöhemmin lahovika, joten mahlan juoksuttaminen on suositeltavinta pian kaadettavaksi aiotusta koivikosta. Mahlaa voi juoda sellaisenaan tai siitä voi tehdä siman tai kaljan kaltaista juomaa tai siirappia. Koivun lehtiä voi käyttää yrttijuomaksi sekä lisänä salaateissa ja keitoissa. Koivunlehdissä on paljon C-vitamiinia. Lehdet ovat virtsaneritystä kiihottavia eli diureettisia.

Puiden lehtien ja neulasten keräämiseen sekä mahlan juoksuttamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Ruohomaisia yrttejä saa kerätä omaan käyttöön jokamiehen oikeudella, mutta runsaaseen keräämiseen myyntiä varten tarvitaan maanomistajan lupa.

Yrttien keruuaika

Yrttien keruuaika vaihtelee käyttötarkoituksen ja kasvinosan mukaan. Lehdet, siemenet ja juuret ovat parhaimmillaan eri aikoina.

Vihanneskasvit, kuten salaattiin käytettävät maitohorsman versot, kerätään mahdollisimman nuorina. Vanhemmiten lehdet kovenevat ja muuttuvat kitkeriksi. Yrttijuomiin käytettävät versot ja lehdet poimitaan täysin kehittyneinä ennen kukintaa tai kukkien juuri puhjetessa. Kukat poimitaan täysin kehittyneinä.

Maustekasvien lehdet kerätään kukinnan aikaan. Aurinkoisilla paikoilla kasvaneissa kasveissa on yleensä enemmän aromiaineita kuin varjossa kasvaneissa.

Kasvien juuret ja juurakot kerätään joko varhain keväällä ennen lehtien puhkeamista, tai myöhään syksyllä lehtien lakastuessa.

Vinkkejä yrttien keittiökäyttöön: http://olemmepuutarhassa.fi/keittio/2012/

Nokkonen on yksi eniten käytetyistä villiyrteistä. Kuva: Anne Niittylahti

Nokkonen on yksi eniten käytetyistä villiyrteistä. Kuva: Anne Niittylahti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Metsämansikka
Seuraava sivu: Riistanhoito