Isokarpalo on suokasvi, jonka jopa metrinkin mittaiset rönsyt kasvavat osittain pitkin sammalikon pintaa, osittain sen sisässä. Karpalo kukkii alku- ja keskikesällä. Marja kypsyy myöhään syksyllä, mutta pysyy kiinni kannassaan talven yli. Isokarpalo kasvaa suon väli- ja rimpipinnoilla. Keidas- ja aapasuoalueitten puuttomat nevat ovat sen parasta kasvualuetta. Isokarpalo on Suomessa enimmäkseen yleinen. Se puuttuu tai on harvinainen ainoastaan Lapissa. Pikkukarpalo kasvaa rämeillä ja nevoilla koko maassa. Pikkukarpalon marjat ovat selvästi pienempiä kuin isokarpalolla ja sen taloudellinen merkitys on vähäinen.

Metsänhoidon vaikutukset

Ojituksen vaikutus karpalosatoihin on aina haitallinen. Jo ensimmäisenä ja toisena vuonna ojituksen jälkeen pohjavesipinnan laskiessa karpalo ei enää marjo. Siksi ojikoilla ei ole merkitystä karpalon tuottajina. Usein luonnontilainen karpalosuo voi tuottaa rahallisesti enemmän marjoina 80 – 100 vuoden aikana, kuin suolla kasvatettu, oksainen ja kasvuhäiriöistä kärsinyt mäntymetsä päätehakkuukypsänä.

Karpalot kerättynä. Kuva: Anne Palkki

Karpalot kerättynä. Kuva: Anne Palkki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Suomuurain
Seuraava sivu: Vadelma