Puolukkasadot ovat suurimmillaan kuivahkoissa, valoisissa ja varttuneissa mäntymetsissä. Puolukkaa on myös lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla kenttäkerroksen varpuna, mutta stiä on vähemmän kuin mustikkaa. Puolukka ei juuri marjo runsaan heinä- ja ruohokasvuston seassa. Suotyypeistä hyviä puolukan kasvupaikkoja ovat puolukkakorvet ja ojitusalueista eräät rämeiden ojikot.

Metsänhoidon vaikutukset

Avohakkuun jälkeen puolukan varvusto yleensä voimistuu valon ja lämmön lisääntyessä. Tällöin se kukkii runsaana ja tuottaa kuivissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä hyvän sadon, ellei puiden kaato ja kuljetus ole tuhonnut kasvustoja.

Tuoreilla kankailla puolukan varvusto aluksi rehevöityy avohakkuun jälkeen. Myöhemmin alueelle nousee metsälauhan lisäksi lehtipuuvesakkoa, jolloin varvuston valonsaanti tyrehtyy ja marjonta vähenee.

Lehtipuuvesakon raivauksessa varvusto jää puitten alle ja poiminta vaikeutuu. Kemiallisia torjunta-aineita käytettäessä marjasadot ovat alentuneet useiksi vuosiksi.

Vaotuksen ja aurauksen jälkeen kuivissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä puolukan varvusto vähenee, mutta yleensä toipuu ja lisääntyy muutamassa vuodessa satoa tuottaviksi kasvustoiksi.

puolukka Kuva: Anne Palkki

Puolukka Kuva: Anne Palkki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu: Sienet
Seuraava sivu: Juolukka