Uudistamistavan valinta

Kun metsä on päätetty uudistaa, on valittava uudistamistapa eli miten uusi taimikko perustetaan. Joskus päätös voi olla olosuhteista johtuen suhteellisen helppo, mutta yleensä on syytä harkita huolellisesti eri vaihtoehtoja.

Luontaisessa uudistamisessa metsään jätetään siementäviä puita, kun taas metsänviljelyssä turvaudutaan kylvöön tai istutukseen. Nykyisin käytetään myös molempia menetelmiä sekaisin. Uudistushakkuissa puusto voidaan poistaa kokonaan, jolloin kyseessä on avohakkuu. Jos puusto poistetaan vain osittain, puhutaan siemen- tai suojuspuuhakkuusta. Selväpiirteisiä avohakkuita ei juuri enää ole, sillä kaikille uudistusaloille pyritään jättämään säästöpuita turvaamaan uhanalaisten eliölajien elinmahdollisuudet. Etenkin lahoavat lehtipuut ovat uhanalaisille lajeille tärkeitä, mutta uudistusaloille jätetään myös havupuita kolopuiksi. Vaikka säästöpuiden tarkoitus on ensisijaisesti turvata metsien lahopuujatkumo, niitä ei voida estää tuottamasta siementä.

Eri menetelmiä voidaan myös yhdistellä, jolloin osalla uudistusalaa voidaan turvautua alikasvokseen ja muu osa saatetaan kylvää tai istuttaa. Niinpä raja viljellen uudistettavien avohakkuiden ja luontaiseen uudistamiseen tähtäävien siemen- ja suojuspuualojen välillä on hämärtynyt. Tapojen rajoja hämärtää entisestään metsän jatkuvaan kasvatukseen tähtäävät metsänhoitomenetelmät.

Uudistushakkuissa säästetään aina arvokkaat luontokohteet ja mahdollisia toimenpiteitä tehdään siten, että kohteen ominaispiirteet eivät katoa tai häiriinny. Monimuotoisuudesta huolehdittaessa on tärkeää säästää monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät puut, kuten vanhat haavat ja raidat. Kohteet merkitään kartoille, jotta ne muistetaan talviaikaisissakin hakkuissa. Puunkorjuu tulee tehdä sellaisena vuodenaikana, jolloin maasto kantaa parhaiten. Turvemailla, pehmeällä ranta-alueella, rehevillä, kosteilla sekä syöpymisherkillä alueilla korjuu tehdään yleensä jäätyneen maan aikaan. Nykypäivänä korjuu- ja kuljetuskalusto on tosin kehittynyt kantamaan yhä pehmeämmällä maalla, mistä johtuen ympärivuotinen korjuu on jatkuvasti paremmin mahdollista.

Metsälaki ja uudistaminen

Metsän uudistamisesta säädetään metsälaissa. Metsälain 5 a §:n uudistushakkuu ja uudistamisveloite sekä 8 §:n uudistamisvelvoitteen täyttäminen ovat metsälain keskeisimpiä pykäliä, jolla turvataan, että metsien kasvu ja käyttö säilyy kestävänä.

Metsänomistajalle syntyy uudistamisvelvoite, jos hän hakkaa metsästään puustoa niin, että metsään syntyy yli 0,3 hehtaarin aukko. Sitä pienemmät aukot luokitellaan ns. pienaukoiksi, joita käytetään kasvatushakkuina eri-ikäisrakenteisessa metsänhoidossa. Uudistamisvelvoite täyttyy kun alueelle on perustettu tasainen, terve ja keskipituudeltaan 0,5 metrin taimikko. Taimikon tulee olla perustettuna 10-25 vuoden kuluttua velvoitteen muodostavan puunkorjuun päättymisestä. Aika vaihtelee metsikön maantieteellisen sijainnin mukaan: eteläisemmässä Suomessa luku on pienempi, koska puuston kasvu on luonnostaankin nopeampaa.

Männyn, kuusen, rauduskoivun ja haavan lisäksi hybridihaapa, Siperian lehtikuusi, tervaleppä, metsälehmus, tammi, kynä- ja vuorijalava, vaahtera sekä saarni ovat sallittuja valtapuulajina taimikkoa perustettaessa. Hieskoivu hyväksytään valtapuulajina turve- sekä tiiviille hiesu- ja savimaille  sekä täydentävänä puulajina kangasmailla.

Monimuotoisuuden turvaamiseksi metsälaissa luetellaan seitsemän erityisen arvokasta elinympäristöä, joiden ominaispiirteet on säilytettävä myös uudistushakkuiden yhteydessä. Niistä lisää Metsäkurssin Suojelu-osiossa Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt.

Uudistushakkuusta on tehtävä metsänkäyttöilmoitus viimeistään 10 vuorokautta ennen hakkuita. Ilmoitus on voimassa kolme vuotta. Ilmoituksen avulla Metsäkeskus valvoo metsälain noudattamista. Metsäkeskus myös seuraa uudistamistulosta taimikontarkastuksilla, joita tehdään otantaluonteisesti metsälainvalvontaan liittyen. Jos uudistusalalle ei ole annetussa ajassa noussut vähimmäistiheysvaatimukset täyttävää taimikkoa, joudutaan uudistusalaa täydentämään viljelemällä. Pahimmassa tapauksessa uudistaminen joudutaan aloittamaan kokonaan alusta.

Lue lisää metsälaista: Metsälaki, Finlex

Metsänviljely

Metsänviljely alkaa uudistus- eli päätehakkuusta, jossa hakataan metsikön puut pois. Tarvittaessa tehdään ennakkoraivaus ennen hakkuuta. Säästöpuita jätetään hyvien metsänhoidon suositusten mukaisesti 5-10 kpl hehtaarille. Ennen viljelyä tehdään maanmuokkaus. Viljelytapoja ovat kylvö ja istutus, joista kumpikin voidaan tehdä koneellisesti tai käsin.

Metsänviljely on paras vaihtoehto:

  • rehevillä maapohjilla
  • silloin kun siementävää puustoa ei ole tai se on huonolaatuista
  • kun halutaan vaihtaa kasvatettavaa puulajia
  • kun uudistumisen halutaan tapahtuvan nopeasti
  • pehmeiköillä tai pitkän kantomatkan päässä olevilla alueilla, joilta hakkuu ja keruu kannattaa tehdä kerralla

Mitä kannattaa ottaa huomioon valintaa tehdessä?

Uusi taimikko on muualta siirrettyä alkuperää ja tämä on suurin ero luontaisen uudistamisen ja viljelyn välillä. Uusien siementen ja taimien tulee olla peräisin mahdollisimman läheltä kasvupaikkaa, koska metsäpuut ovat sopeutuneita kasvupaikkansa ilmasto-olosuhteisiin. Metsänviljely on nopeampi menetelmä kuin luontainen uudistaminen. Vahvin etu on taimien nopea alkukehitys.

Rehevillä maapohjilla uudistushakkuun ja metsänviljelyn käyttö on toimivin uudistamistapa, koska muuten hakkuun jälkeen rehevöityvä pintakasvillisuus valtaa taimilta elintilan.

Kohteelle sopiva ja riittävä maanmuokkaus on tärkeää, koska se luo otolliset olosuhteet taimien kasvulle. Lisäksi muokattuun maahan syntyy herkästi luontaista taimiainesta, joka täydentää viljelytaimikkoa. Muokkaus mahdollistaa myös edullisempien menetelmien käytön jatkossa, esimerkiksi pienempien taimien käytön, istutuksen pottiputkella tai kylvön yhdistämisen muokkaukseen.

Luontainen uudistaminen

Milloinluontainen uudistaminen on paras tapa?

  • Maisemallisesti arvokkailla kohteilla, kuten rannoilla, mäkien harjanteilla, asutusten lähellä ja ulkoilualueilla
  • Louhikkoisella rinteellä, missä metsänviljelyn vaatimat työt ovat hankalia tai lähes mahdottomia
  • Kuivahkoilla ja sitä karummilla kangasmailla on hyvät edellytykset männyn luontaiseen uudistamiseen

Mitä kannattaa ottaa huomioon vaihtoehtoja harkitessa?

Ensin selvitettävä luontaisen uudistamisen edellytykset: maaperä ja puusto. Jos edellinen puusukupolvi on huonokuntoinen, hyviä siemenpuita on vaikea löytää. Jos pintakasvillisuus on rehevää, hakkuun jälkeinen heinittyminen on voimakasta ja taimet tukehtuvat heinikkoon. Tiheä heinikontorjunta auttaa, mutta se on kallista.

Jos luontainen uudistuminen epäonnistuu, kohteelle nousee usein heinikko tai pajujen ja hieskoivujen täyttämä alue. Uudistusalaa voi joutua täydennysviljelemään, mikäli alueelle ei ole syntynyt lain edellyttämää taimikkoa uudistamisvelvoitteen aikarajaan mennessä. Tällöin rahaa ja aikaa on mennyt hukkaan. Lisäksi luontainen uudistaminen edellyttää usein voimakasta maanmuokkausta hyvän taimettumisen takaamiseksi. Otollisella kohteella luontainen uudistaminen on kuitenkin erittäin tehokas ja edullinen vaihtoehto.

Männyn luontaiselle uudistamiselle suotuisa maalaji on hieta sekä sitä karkeammat maalajit. Kuusta ja rauduskoivua voidaan uudistaa tuoreilla ja sitä paremmilla kangasmailla. Raudus ei kuitenkaan uudistu hyvin tiiviillä savikoilla. Hieskoivu uudistuu lähes mihin vain ja sitä kannattaa kasvattaa turvemailla, joissa se on erinomainen puulaji. Luonnontilaiset suot taimettuvat herkästi, kun taas vanhat ojitusalueet ovat hankalia taimettumisen suhteen.

Tuhot (kuten juurikääpä ja versosurma) saattavat edellyttää puulajin vaihtoa, jolloin luontainen uudistus ei käy. Tähänkin on kuitenkin olemassa pieni poikkeus, koska juurikäävän lahottama kuusikko voidaan uudistaa luontaisesti koivulle, mikäli reunametsässä on siemennyskykyisiä koivuja ja maa muokataan tehokkaasti.

Puustoa on valmennettava uudistamiseen harvennushakkuilla ja raivaamalla taimettumista haittaava kasvatuskelvoton alikasvospuusto pois. Siemenpuiden paikkaa ja tiheyttä kannattaa myös miettiä, sillä voimakas tuuli saattaa kaataa siementämään jätetyn puuston aukeiden reunoissa, rantametsissä ja tiivispohjaisilla, kosteilla mailla, joissa juuristo on pinnalla. Yleinen suositus on jättää 50-100 siemenpuuta hehtaaria kohden.

Alttius hallalle voi alavilla paikoilla edellyttää puulajin vaihtoa. Joskus myös hankalat korjuuolosuhteet vaikuttavat uudistamismenetelmän valintaan: pehmeiköillä tai pitkän kuljetusmatkan takana olevat leimikot kannattaa korjata kerralla. Tällöin avohakkuu ja metsänviljely ovat parhaat vaihtoehdot.

Pienialainen hankala kohde kannattaa jättää monimuotoisuuskohteeksi, josta kehittyy aikanaan vanhaa metsää.

Katso video luontaisesta uudistamisesta MetsäTV:stä:
Männyn luontainen uudistaminen MetsäTVssä

***

Edellinen sivu: Maanmuokkaus
Seuraava sivu: Uudistushakkuu