Taimikon varhaishoito

Taimien lomassa kasvava muu pintakasvillisuus voi häiritä perustetun taimikon kehittymistä. Heinät ja ruohot kilpailevat vedestä, valosta ja ravinteista taimien kanssa. Taimien päälle kaatuvat ruohot edistävät kosteudessa viihtyvien sienitautien leviämistä ja pahimmillaan ne voivat taittaa hentoja taimia.

Taimikon varhaishoidon tavoitteena on turvata riittävän tiheän taimikon synty ja välttää jälkikäteen tapahtuvan täydennysistutuksen tarvetta.

Heinien torjunta

Voimakas maanmuokkaus ennen istutusta tai kylvöä vähentää kilpailevien siementen ja kasvien määrää alueella, jolloin taimien kasvua haittaavaa kasvillisuutta ei pääse nousemaan. Erityisen tärkeää on valita oikea muokkausmenetelmä, etenkin rehevillä, heinien kannalta otollisilla kasvupaikoilla, jotta heinäkasvillisuus vähenee. Lisäksi uudistusalan viljely heti uudistushakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen antaa taimille etumatkaa.

Mekaaninen heinäntorjunta

  • Heinät tallataan tai niitetään taimien ympäriltä jopa pari kertaa kesän aikana, otollisimmat ajankohdat ovat keskikesä ja alkusyksy.
  • Toimenpiteen joutuu toistamaan useana kesänä, kunnes taimet ovat kasvaneet kilpailevan ruohoston ohi.
  • Taimien ympärille asetettavilla taimisuojilla tai -levyillä voidaan myös vähentää heinittymisen haittoja.

Kemiallinen heinäntorjunta

  • Maahan levitetään kemiallista torjunta-ainetta joko maanmuokkauksen yhteydessä ennen viljelyä tai jälkitorjuntana taimien istutuksen jälkeen.
  • Menetelmää käytetään yleensä erittäin rehevillä kasvupaikoilla, joissa mekaanisella menetelmällä ei saada aikaan tavoiteltua tulosta.
  • Kemiallista menetelmää ei saa käyttää monimuotoisuuden kannalta arvokkaissa elinympäristöissä.
heinäys

Mekaanista heinäntorjuntaa voi tehdä polkien ja esimerkiksi vesurilla raivaten.

Taimikonhoito ja nuoren metsän kunnostus

Kasvatuspuustoa kutsutaan taimikoksi aina noin kahdeksan metrin pituuteen asti. Toisinaan ns. taimikonhoitotöitä tehdään kuitenkin vielä yli 10 metrisissäkin metsiköissä. Nuoren metsän kunnostuksesta puhutaan sekä taimikonhoitotöiden että hieman vanhemman metsän hoidon yhteydessä.

Taimikonhoidon tavoitteena on

  • parantaa nuorten metsien laatua
  • säädellä puulajisuhteita
  • säädellä taimikon tiheyttä

Oikea-aikaisen taimikonhoidon jälkeen saadaan ensiharvennuksesta taloudellisesti kannattava toimenpide. Jo taimikonhoitovaiheessa pyritään suosimaan, ainakin jonkin verran, lehtipuusekoitusta metsän terveyden kannalta. Monimuotoisuuden vaalija jättää koivun lisäksi taimikkoon jonkin verran myös pihlajia, raitoja ja haapoja.

taimikon hoito

Taimikoista raivataan raivaussahalla tarpeen mukaan pois kilpailevia puulajeja tai ylitiheää puustoa.

Perkaus

Rehevillä kasvupaikoilla lehtipuuvesat kasvavat usein havutaimien ohi ja haittaavat näiden kasvua. Perkauksella poistetaan haittaavat lehtipuut. Varsinainen taimikonhoito tehdään myöhemmin, jolloin tuotantopuusto pyritään jättämään sopivaan kasvatustiheyteen. Monimuotoisuus huomioidaan jättämällä sekaan sopiva sekoitus pääpuulajin ohelle muitakin puulajeja.

Perkauksella ei pyritä siistimään metsää, vaan ainoastaan parantamaan tuotantopuuston kasvuedellytyksiä. Paljon käytetty menetelmä on taimikon reikäperkaus, jossa taimen ympärille tehdään kasvutilaa. Perkaus tehdään miestyönä, tavallisesti raivaussahalla, mutta pienimuotoisen omatoimiperkauksen voi tehdä myös vesurilla. Mäntytaimikon perkaus pyritään lykkäämään 5-8 metrin pituuteen, jolloin kasvatettavaksi jätetään Etelä-Suomessa noin 2000 tainta. Perkaustarvetta voi olla jo aiemmin, mikäli lehtipuustoa on männyn seassa runsaasti. Mänty tarvitsee valopuuna reilun etumatkan nopeampikasvuiseen koivuun. Haapavesakon muodostuminen mäntytaimikkoon on hyvä ehkäistä jo ennakolta, jotta haavat eivät pääse levittämään männynversoruostetta taimikkoon.

Kuusitaimikon kasvuunlähtöä edistää sopiva verhopuusto. Verhopuustoa on tarvittaessa harvennettava ja lopulta poistettava, ellei metsikköä kasvateta kaksijaksoisena. Myös kuusen rehevillä kasvupaikoilla koivun taimet yrittävät usein viedä vallan, joten koivujen perkaus on yleensä suositeltavaa. Varhaisperkaus suoritetaan viiden vuoden jälkeen istutuksesta, jolloin haittaava lehtipuusto poistetaan. Varsinainen taimikonhoito istutustiheyteen (1600-1800 tainta/ha) 2-4 metrin pituudessa, aukkopaikkoihin voi jättää siemensyntyisiä rauduskoivuja.

Koivutaimikosta poistetaan etukasvuiset taimet, jotka jäädessään varjostaisivat monia kasvamaan jääviä puita. Koivua kasvattaessa ei tarvitse juurikaan huolehtia kilpailevista puulajeista vielä taimikkovaiheessa. Koivun kasvatuksessa tulee muistaa hirvituhovaara, minkä vuoksi taimikkoa kannattaa kasvattaa alussa normaalia tiheämpänä. Näin hirvet eivät pääse yhtä helposti kulkemaan taimikossa.

Nuoren metsän hoito

Nuoren metsän hoito on yleisnimitys taimikonhoidolle ja nuoren kasvatusmetsän kunnostukselle käyttämällä ennakkoraivausta, energiapuunkorjuuta, pystykarsintaa ja ensiharvennusta. Lisää tietoa harvennuksista ja pystykarsinnasta löydät seuraavilta sivuilta.

Mikäli ennakkoraivauksessa tai hakkuussa poistettava puusto kerätään osittain tai kokonaan energiapuuksi, voi näiden toimenpiteiden kustannuksiin saada kestävän metsätalouden rahoituslain ja -asetuksen perusteella valtion rahoitustukea eli Kemera-tukea. Lisätietoja Kemera-asioista löydät aiemmalta sivulta Metsänhoidon tuet.

Ensiharvennus

Ensiharvennus on ensimmäinen varsinainen harvennus, josta voidaan jo saada kuitupuuta. Harvennukselta kertyvä puutavara voidaan käyttää myös kokonaan energiapuuksi, varsinkin, jos harvennus toimii samalla myöhästyneenä taimikonhoitona ja puut ovat päässeet riukuuntumaan. Tällöin ensiharvennus voidaan toteuttaa niin sanottuna energiapuuhakkuuna, johon mm. Kemera-tuet määräytyvät hieman eri tavalla kuin kuitupuun korjuussa. Ensiharvennuksen tavoitteena on taata jäävän puuston hyvälaatuinen kasvu. Energiapuukohteissa puustoa saatetaan haluta kasvattaa aina normaalia tiheämpänä ja läpimitaltaan pienempänä, tavoitteena energiapuun kerääminen jatkossakin.

Ensiharvennuksessa pyritään jättämään metsätilalle mahdollisimman hyväkuntoisia ja terveitä puita ja poistamaan jalkoihin jääneet tai sairaat yksilöt. Myös täysin kunnollisia puita joudutaan usein poistamaan, jotta metsä ei kasva liian tiiviinä.

Mikäli metsikkö on kasvanut tiheänä aina taimikkovaiheesta asti, kannattaa ensiharvennuksessa puusto jättää edelleen suositeltua tiheämmäksi. Muuten tiiviiseen elinympäristöön tottuneet puut olisivat herkkiä tuulituhoille. Myrskytuhoriski kannattaa myös muistaa aina kuusia kasvatettaessa, koska vahvan neulasmassan ja maan pinnassa kulkevan juurestonsa vuoksi kuuset ovat huomattavasti herkempiä tuulelle kuin männyt.

***

Edellinen sivu: Metsänparannustyöt
Seuraava sivu: Metsänkasvatus