| > | Uudistamistavan valinta |
| > | Luontainen uudistaminen |
| > | Metsänviljely |
| > | Taloudelliset ja tekniset tekijät |
| > | Lakimääräyksiä |
Metsän kasvatus
Puukauppa ja korjuu
Metsäsuunnittelu
Sertifiointi
Metsän omistus
ja verotus
Uudistamistavan valinta |
Kun metsä on päätetty uudistaa, on valittava uudistamistapa. Joskus päätös voi olla olosuhteista johtuen suhteellisen helppo, mutta yleensä on syytä harkita huolellisesti eri vaihtoehtoja.
Luontaisessa uudistamisessa metsään jätetään siementäviä puita, kun taas metsänviljelyssä turvaudutaan kylvöön tai istutukseen. Nykyisin käytetään myös molempia menetelmiä sekaisin. Uudistushakkuissa puusto voidaan poistaa kokonaan, jolloin kyseessä on avohakkuu. Jos puusto poistetaan vain osittain, puhutaan siemen- tai suojuspuuhakkuusta. Selväpiirteisiä avohakkuita ei juuri enää ole, sillä kaikille uudistusaloille pyritään jättämään säästöpuita turvaamaan uhanalaisten eliölajien elinmahdollisuudet. Etenkin lahoavat lehtipuut ovat uhanalaisille lajeille tärkeitä, mutta uudistusaloille jätetään myös havupuita kolopuiksi. Vaikka säästöpuiden tarkoitus on ensisijaisesti turvata metsien lahopuujatkumo, niitä ei voida estää tuottamasta siementä. Nykyisin käytetään myös ns. sekamenetelmiä, jolloin osalla uudistusalaa voidaan turvautua alikasvokseen ja muu osa kylvää tai istuttaa. Niinpä raja viljellen uudistettavien avohakkuiden ja luontaiseen uudistamiseen tähtäävien siemen- ja suojuspuualojen välillä on hämärtynyt. Uudistushakkuissa säästetään arvokkaat luontokohteet. Monimuotoisuuden säilyttämisessä on tärkeää säästää monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät puut, kuten vanhat haavat ja raidat. Kohteet merkitään kartoille, jotta ne muistetaan talviaikaisissakin hakkuissa. Puunkorjuu tulee tehdä sellaisena vuodenaikana, jolloin maasto kantaa parhaiten. Turvemailla, pehmeällä ranta-alueella, rehevillä, kosteilla sekä syöpymisherkillä alueilla korjuu tehdään jäätyneen maan aikaan. |