Avohakkuualueilla korjuun koneellistaminen on helpompaa ja kustannukset
yleensä pienemmät. Viljely vaatii kuitenkin suurempaa työpanosta ja
uudistamishetken kustannukset ovat suuremmat kuin luontaisessa
uudistamisessa.
Luontaisessa uudistamisessa emopuusto
on poistettava siten, että taimiainesta vahingoitetaan mahdollisimman
vähän. Tekniikka kehittyy jatkuvasti kevyempään suuntaan, joten
luontaisen uudistamisen ja viljelyn korjuutekniset erot
pienenevät.
Kiviset ja louhikkoiset alueet on
helpompi uudistaa luontaisesti kuin viljellen. Rannoilla, harjualueilla
ja taajamametsissä suositaan maisemallisista syistä luontaista
uudistamista, vaikka uudistamisaika on siten pidempi.
Uudistamisessa on myös aina otettava
huomioon epäonnistumisen mahdollisuus. Luontaisessa uudistamisessa
myrskyt tai vaihtelevat siemenvuodet ovat riskitekijöitä.
Huolimattomuus tai virhearviointi jossakin viljelyvaiheessa voi johtaa
odotettua heikompaan lopputulokseen.
Luontaisessa uudistamisessa kuluu
enemmän aikaa kuin metsänviljelyssä. Tämä aiheuttaa suuremmat
kokonaiskustannukset. Kokonaiskustannusten laskeminen on tärkeää.
Säästettäessä uudistusalan valmisteluissa saattaa myöhemmin seurata
suurempi lasku heinäntorjunnasta tai
täydennysviljelystä.
Seuraava sivu: Lakimääräyksiä >>
|