Metsäsukkessio ja uudistamisen perusteet

Metsänhoito perustuu metsien luontaisen kehityksen ohjailuun ja nopeuttamiseen. Mikäli ihmisen pyrkimykset poikkeavat metsän luontaisesta kehityssuunnasta, on tavoiteltuun tulokseen pääseminen epävarmaa ja se voi tulla kalliiksi.  

Biologiset perusteet >> 
Taloudelliset perusteet >>
Uudistuskypsyys >> 

Metsiköiden luontainen kehitys -metsäsukkessio- etenee monilajisesta kasviyhdyskunnasta kohti yksinkertaisempaa rakennetta. Samalla kehitys etenee pioneeripuiden muodostamista metsiköistä kohti pysyvää metsikkörakennetta. Lopuksi kasvupaikalla säilyvät sellaiset lajit, jotka eivät niissä olosuhteissa pysty syrjäyttämään toisiaan. 

Karuimmat kasvupaikat muuttuvat voimakkaimman puulajinsa mukaisesti männiköiksi ja rehevämmillä maapohjilla voittaa kuusi. 

Pysyviä metsikkölajeja ovat:

- Tuoreiden kankaiden kuusikot
- Kuivien kankaiden männiköt

Muuttuvia metsikkölajeja ovat:

- Koivikot
- Haavikot
- Lepikot
- Tuoreiden kankaiden männiköt
- Tuoreiden kankaiden sekametsiköt

Puuston kasvu ja elinvoima heikkenevät olosuhteista ja puulajista riippuen 80-150 vuoden ikäisenä. Ensimmäisenä kuolevat yleensä lyhytikäiset lehtipuut. Seurauksena on karuimpia maita lukuunottamatta kuusettuminen ja maan kunttaantuminen. Samalla heikkenevät myös luontaisen uudistamisen mahdollisuudet. Tuhot lisääntyvät iän myötä ja aiheuttavat puiden kuolemista. Jotkut tuhonaiheuttajat leviävät nopeasti ja saattavat aiheuttaa metsänomistajalle huomattaviakin tappioita. Osa tuhonaiheuttajista, mm. juurikääpä eli maannousemasieni, vaikuttaa vielä seuraaviinkin puusukupolviin. Luontaiseen sukkessioon kuuluva kuusettuminen ja kuusimetsän kasvattaminen useita sukupolvia peräkkäin johtaa maan happamoitumiseen. 

Uudistamisen taloudelliset perusteet

Talousmetsistä pyritään saamaan mahdollisimman paljon käyttöpuuta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Siksi metsän luonnollista kehitystä joudutetaan monin keinoin. Puustoa ei päästetä ikääntymään eikä sen kasvua taantumaan. Kasvu- ja tuotostutkimusten perusteella metsä kannattaa uudistaa, kun vuotuinen runkotilavuuden kasvu laskee pariin prosenttiin. 

Vanhetessaan etenkin koivut ja kuuset altistuvat lahottajasienille. Tuhojen aiheuttama taloudellinen menetys on merkittävää silloin, kun se kohdistuu päätehakkuuvaiheessa olevaan puustoon. Vaurioitunut osa arvokkaista tukkirungoista joutuu kuitupuuksi tai se jätetään metsään. Tuhot saattavat siis alentaa huomattavasti metsikön tuottoa. 

Sivun alkuun >>

Metsää ei voida uudistaa milloin tahansa, vaan ensin on selvitettävä uudistuskypsyys. Uudistuskypsyys määritellään puuston järeyden ja metsikön iän perusteella. Uudistuskypsyyteen vaikuttavat puulaji, maantieteellinen sijainti ja kasvupaikkatyyppi. Mäntyvaltaiset metsät uudistetaan kuusi- ja koivuvaltaisia metsiä järeämpinä. Mitä etelämpänä ollaan ja mitä paremmasta kasvupaikasta on kyse, sitä suurempi puuston keskiläpimitan on oltava uudistuskypsyyden saavuttamiseksi. Mitä karumpi kasvupaikka ja mitä pohjoisemmassa ollaan, sitä iäkkäämpää puuston on oltava saavuttaakseen uudistuskypsyyden. Poikkeustapauksissa, esim. sairaat, erittäin huonolaatuiset tai kasvupaikkaan nähden erittäin huonosti tuottavat nuoret metsät voidaan uudistaa ennenaikaisesti. Tällaisista hakkuista kannattaa sopia etukäteen metsälakia valvovan viranomaisen eli alueellisen metsäkeskuksen kanssa.

Seuraava sivu: Uudistamistavan valinta >>