Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

- Ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja yleensä pienialaisia kohteita. 

  Luonnontilaisen kaltainen elinympäristö voi olla arvokas, jos sen olennaiset ominaispiirteet ovat käsittelyn jälkeen säilyneet tai parantuneet. Esim. puronvarren arvokkaita ominaispiirteitä ovat kostea ja viileä pienilmasto sekä rehevä kasvillisuus. 

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: 

Pienvesien elinympäristöt
- Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten, alle ½ hehtaarin kokoisten lampien välittömät lähiympäristöt. 

Rehevät elinympäristöt
- Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot. 
- Rehevät lehtolaikut.

(Yleensä) Vähätuottoiset elinympäristöt
- Pienet alle hehtaarin kokoiset kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla.
- Rotkot ja kurut
- Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät.
- Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. 

Erityisen tärkeitä elinympäristöjä tulee hoitaa ja käyttää siten, että luonnon monimuotoisuudelle arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. Hakkuun on oltava varovainen tai siitä on ehkä luovuttava kokonaan. Lehtipuulehdoista voi kaataa yksittäisiä kuusia lehtokasvillisuuden turvaamiseksi. 

Lainsäädännössä luetellaan erityisen tärkeissä elinympäristöissä kielletyt ja sallitut toimenpiteet:

Kiellettyä on voimakkaasti maaperään ja puustoon vaikuttava toiminta:

- avohakkuu
- kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta selvästi vahingoittava maanpinnan käsittely
- ojitus
- metsätien tekeminen
- purojen ja norojen perkaus
- kemiallisten torjunta-aineiden käyttö
- sellaisten puiden viljely, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon 
- muut mahdolliset toimenpiteet, jotka oleellisesti muuttavat puuston varjostus- ja suojavaikutusta. 

Sallittua on yleensä toiminta, joka ei vahingoita, vaan jopa parantaa ominaispiirteitä:

- varovaiset hakkuut
- yksittäisten puiden kaataminen
- yksittäisten kuokkalaikkujen teko
- puiden istuttaminen
- siementen kylväminen
- puutavaran kuljetus maanpinnan ollessa jäässä tai lumen peittämä

Puustoisten rehevien korpien, lehtolaikkujen ja puronvarsien sekä mahdollisesti muiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttäminen voi aiheuttaa metsänomistajalle suuriakin taloudellisia menetyksiä. Tällöin yksityinen metsänomistaja voi hakemuksesta saada toimenpiteitä varten poikkeusluvan tai ympäristötukea. 

Seuraava sivu: Suojeltavat luontotyypit >>