Tällä sivulla esitellään lyhyesti yleisimpien luonnonmarjojen tyypilliset kasvupaikat ja metsänhoidon vaikutukset marjasatoihin.  

Puolukka

Kasvupaikat

Puolukkasadot ovat suurimmillaan kuivahkoissa, valoisissa ja varttuneissa mäntymetsissä. Puolukkaa on myös lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla kenttäkerroksen varpuna, mutta vähemmän kuin mustikkaa. Puolukka ei juuri marjo runsaan heinä- ja ruohokasvuston seassa. Suotyypeistä hyviä puolukan kasvupaikkoja ovat puolukkakorvet ja ojitusalueista eräät rämeiden ojikot. 

Metsänhoidon vaikutukset

Avohakkuun jälkeen puolukan varvusto yleensä voimistuu valon ja lämmön lisääntyessä. Tällöin se kukkii runsaana ja tuottaa kuivissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä hyvän sadon, ellei puiden kaato ja kuljetus ole tuhonnut kasvustoja. 

Tuoreilla kankailla puolukan varvusto aluksi rehevöityy avohakkuun jälkeen. Myöhemmin alueelle nousee metsälauhan lisäksi lehtipuuvesakkoa, jolloin varvuston valonsaanti tyrehtyy ja marjonta vähenee. 

Lehtipuuvesakon raivauksessa varvusto jää puitten alle ja poiminta vaikeutuu. Kemiallisia torjunta-aineita käytettäessä marjasadot ovat alentuneet useiksi vuosiksi. 

Vaotuksen ja aurauksen jälkeen kuivissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä puolukan varvusto vähenee, mutta yleensä toipuu ja lisääntyy muutamassa vuodessa satoa tuottaviksi kasvustoiksi. 

Sivun alkuun >>

Mustikka

Kasvupaikat

Mustikka kasvaa runsaana tuoreilla kankailla, mutta myös kuivahkoilla kankailla puolukan seassa. Pohjanmaan-Kainuun ja Perä-Pohjolan lehtomaisilla kankailla mustikka kasvaa paikoin runsaana ja marjovana. Etelä-Suomen lehtomaisilla kankailla mustikka kasvaa kookkaaksi ja muodostaa heinä- ja ruohokasvien kanssa pienialaisia kasvustoja, mutta marjonta on usein heikkoa. 

Mustikka on tyypillinen kuusta kasvaville korville. Mäntyä ja kuusta kasvavilla korpirämeillä sekä ojitettujen korpien ojikoilla ja muuttumilla mustikka voi marjoa runsaasti. Mustikkaturvekankailla mustikka ja puolukka voivat olla yhdessä vallitsevia kenttäkerroksen varpuja. 

Mustikkaa kasvavasta metsämaasta vain osa on marjovaa aluetta.  Tuoreitten kankaitten eri kehitysluokissa, mm. taimikoissa ja nuorissa kangasmetsissä, mustikkaa esiintyy, mutta se ei marjo. 

Metsänhoidon vaikutukset

Mustikka on varjokasvina herkkä avohakkuille, sillä sen verso ei kestä suoraa auringonpaistetta. Ohuet ja vahapeitteettömät lehdet kuivuvat ja marjattomuus seuraa jo parin vuoden päästä hakkuusta. Mustikkasato pienenee päätehakkuun jälkeen vajaaseen kymmenesosaan hakkuukypsän metsän sadosta ja taimikkovaiheessa sato lähes tyrehtyy. Tiheähköissä riukuasteen metsissä mustikkaa on jo melko runsaasti, mutta se kukkii ja marjoo huonosti mm. niukan valon ja pölyttäjähyönteisten vähyyden vuoksi. Harvennushakkuut elvyttävät sadon. 

Sekä puolukka että mustikka pitävät kosteista ja valoisista reuna-alueista. Pienialaisten metsäkuvioiden avohakkuu ja kaistalekuvioiden suosiminen voivat lisätä puolukka- ja mustikkasatoja. 

Sivun alkuun >>

Juolukka

Kasvupaikat

Juolukka pitää kosteudesta. Metsäalueilla, varsinkin etelässä, sitä on pääasiassa vain soistuvissa metsissä, soilla - korvissa ja rämeillä - sekä rannoilla. Pohjoisessa juolukka kasvaa yleisesti kangasmaillakin.  

Metsänhoidon vaikutukset

Ojituksen seurauksena puolukka ja juolukka ovat löytäneet lisää kasvupaikkoja soiden laitamilta. Rämemuuttumien mättäillä juolukan hehtaarisato voi olla sadoissa kiloissa. Valoa vaativan juolukan marjomiskyky vähenee metsikön sulkeutuessa. 

Suomuurain (hilla, lakka)

Kasvupaikat

Suomuurain sopeutuu monenlaisille kasvupaikoille, karuilta nevoilta ja rämeiltä ravinteisempiin korpiin. Usein puhutaankin erikseen korpihillasta. Suomuurain talvehtii hyvin lumipeitteen alla, sillä sen puutunut maavarsi on kokonaan turpeessa. Kukinta riippuu lumen ja pintaroudan sulamisesta. Suomuuraimen hallanarat kukat ilmestyvät ensin nevoille ja vasta myöhemmin puustoisiin korpiin. 

Suomuurain lisääntyy pääasiassa pitkien maanalaisten juurakoittensa avulla. Laaja hillakasvusto voi kukkia hyvin, mutta marjoja ei tule yhtään. Tämä johtuu siitä, että suomuurain on kaksikotinen kasvi, eli sen emi- ja hedekukat ovat eri kasveissa. Koko kasvusto voi olla samaa suvuttomasti lisääntynyttä kloonia ja tällöin samaa sukupuolta. 

Metsänhoidon vaikutukset

Ihminen on hillan pahin vihollinen. Ojituksen vuoksi on tuhoutunut laajoja hillasoita. Jotain hyvääkin ojituksesta voi seurata: hilla kasvaa hyvin ojamailla ja suo-ojien reunoilla. Matalan vako-ojituksen jälkeen hillan on todettu tuottavan satoa jopa sellaisessa paikassa, missä se ei ole aiemmin marjonut. Säiden suosiessa ojitetun ja lannoitetun suon hillasato voi olla suurempikin kuin ennen ojitusta. Ojitettu suo voi antaa Pohjois-Suomessa hyviä satoja vielä 40 vuotta ojituksen jälkeen. Etelä- ja Keski-Suomessakin vaikutus voi kestää useita vuosia. Jos ojitus on syvä ja tiheä, sato taantuu nopeasti ojituksen jälkeen. 

Hillaa kasvavien korpien avohakkuu muuttaa ilmastoa äärevämpään suuntaan. Tällöin kukinta alkaa lumen sulettua aikaisemmin kuin puustoisessa korvessa. Aikaisen kukinnan myötä keväthallojen vaara kasvaa. 

Rehevissä korvissa kilpaileva kasvillisuus tukahduttaa hillakasvustoja. Lannoitus vielä lisää heinien ja ruohojen kilpailukykyä. Usein tällaisilla alueilla on elinvoimaisia kasvustoja, mutta hilla ei kuki eikä marjo. 

Sivun alkuun >>

Isokarpalo

Kasvupaikat

Isokarpalo on suokasvi, jonka suikertavat, joskus metrinkin mittaiset rönsyt kasvavat osittain pitkin sammalikon pintaa, osittain sen sisässä. Karpalo kukkii alku- ja keskikesällä. Marja kypsyy myöhään syksyllä, mutta pysyy kiinni perässään talven yli. Isokarpalo kasvaa suon väli- ja rimpipinnoilla. Keidas- ja aapasuoalueitten puuttomat nevat ovat sen parasta kasvualuetta. Isokarpalo on Suomessa enimmäkseen yleinen. Se puuttuu tai on harvinainen ainoastaan Lapissa. Pikkukarpalo kasvaa rämeillä ja nevoilla koko maassa. Pikkukarpalon marjat ovat selvästi pienempiä kuin isokarpalolla ja sen taloudellinen merkitys on vähäinen. 

Metsänhoidon vaikutukset

Ojituksen vaikutus karpalosatoihin on aina haitallinen. Jo ensimmäisenä ja toisena vuonna ojituksen jälkeen pohjavesipinnan laskiessa karpalo ei enää marjo. Siksi ojikoilla ja muuttumilla ei ole merkitystä karpalon tuottajina. Usein luonnontilainen karpalosuo voi tuottaa rahallisesti enemmän marjoina 80 - 100 vuoden aikana, kuin suolla kasvatettu, oksainen ja kasvuhäiriöistä kärsinyt mäntymetsä päätehakkuukypsänä.

Vadelma

Kasvupaikat
Vadelma on yleinen suurimmassa osassa maata. Se on reunametsien, rehevien korpien ja yleensä mustikkatyyppien kasvi. Vadelmaa löytyy usein asutuksen läheltä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat avoimet mäet, pellonpientareet sekä palo- ja hakkuuaukeat. 

Metsänhoidon vaikutukset

Vadelma hyötyy selvästi metsänkäsittelystä. Se on usein paikalla jo ennen hakkuita, mutta kasvaa nopeasti valon lisääntyessä. Hyvällä kasvupaikalla vadelma marjoo vuosikausia. Aarilta voi saada 5 - 10 kilon sadon. 

Seuraava sivu: Yrtit >>