Metsän käyttö ja käsittelytavat ovat vaihdelleet ja eri aikakaudet heijastuvat metsämaisemassa. Puiden ja metsän hitaan kasvun vuoksi hakkuut näkyvät useita vuosikymmeniä. Pahimmillaan talousmetsän maisemakuvaa hallitsevat suorakulmaiset, maasto- ja kasvillisuuskuvioita jyrkästi rikkovat samaa puulajia kasvavat metsiköt. 

Metsänkäsittelyssä aluetta olisi tarkasteltava kokonaisuutena, eikä vain yksittäisinä metsäkuvioina. Kannattaa miettiä miltä tuttu maisema näyttää hakkuun jälkeen. Alojen muoto suhteessa maasto- ja metsäkuvioihin on olennaisempaa kuin alojen koko. Myöhemmässä vaiheessa maisemaan vaikuttavat lehtipuusekoitus ja puulajikoostumus yleensä. 

Maisemanhoidon tärkein ohjenuora on maiseman luonnonmukaisen rakenteen seuraaminen. Silloin metsänhoidolla voidaan korostaa tai rikastuttaa maiseman ominaispiirteitä, esim. harjumaisemia tai lehtoja.  Uudishakkuut voidaan sovittaa maiseman muotoihin ja säästää kauniita puuryhmiä ja maisemapuita. Maatilan metsät ovat hyvin hoidettuja, kun metso ja ketoneilikka viihtyvät, lapsille löytyy leikkipaikkoja ja itselle marjamaita ja silmäniloa.  

Hallitsevin tekijä on muoto. Maiseman muodot syntyvät maaston muotojen rytmistä ja kasvillisuuden reunavyöhykkeistä. Hakkuualojen muotojen pitäisi toistaa maiseman muotoja, esim. kumpareille ja notkelmiin puuryhmiä jättäen. Muuten hakkuuala erottuu häiritsevästi muusta ympäristöstä. Luonnon omat muodot ovat usein vinoja ja polveilevia. Ihmisen tekemät suoraviivaiset muodot koetaan usein häiritsevinä. Suoria linjauksia ja kulmia tulisi välttää. Puuryhmät ja metsäkaistaleet vähentävät avohakkuun voimakasta muutosta. Maiseman mittakaava syntyy eri tekijöiden suhteellisista eroista. Jos toimenpiteitä ei ole sovitettu maiseman mittakaavaan ja linjoihin, syntyy maisemavaurioita ja alue menettää tasapainoaan.

Monimuotoisuus tuo rikkautta maisemaan. Jos luonnontekijät ovat voimakkaasti vastakohtaiset, maisema koetaan elämyksiä antavana. Monimuotoisuutta maisemaan tuovat avoimen ja suljetun tilan vaihtelut, näköalat, vesi, kalliot sekä erilaisten männiköiden, kuusikoiden ja sekametsien vaihtelu.

Lähimaisemassa vaikuttavat puuston tiheys, ikärakenne, puulajit ja pensaskerros. Hakkuissa kalliometsät säästetään ja rajataan hakkuu alarinteeseen. Pienialaiset notkelmat säästetään hakkuilta. Lähimaiseman hoito vaihtelee erityyppisissä metsissä. Kumpareilla voidaan suosia avaruutta ja notkelmissa miellyttää rehevän, tiheän metsän tuntu. Männiköiden karuihin kasvupaikkoihin kuuluu valoisuus. Lehdoissa säilytetään suljetun, varjoisan tilan tuntu jättämällä pensaikot raivaamatta. Metsän sisään voidaan myös avata aukkoja valon ja varjon vaihtelun lisäämiseksi. Metsän tunnelma tiivistyy puronotkoissa ja puronvarsikorvissa.

Seuraava sivu: Maisemalliset erityisalueet >>