| > | Kasvupaikan määritys |
| > | Metsätyypit |
Arvokkaat elinympäristöt
Puulajit
Kasvupaikka- ja metsätyyppien määritys |
A.K. Cajanderin vuosisadan alussa kehittämän metsätyyppiteorian mukaan pintakasvillisuus kuvastaa vallitsevien tekijöiden - sekä maaperän että ilmaston - yhteisvaikutusta. Kasvupaikat voidaan siis luokitella pintakasvillisuuden perusteella. |
|
Puuntuottokyvyltään samanarvoisilla paikoilla vallitsee samanlainen kasvipeite. Tyypillisimmillään eri kasvupaikoille ominaiset kasviyhdyskunnat ovat löydettävissä hakkuukypsyyttä lähenevistä, täystiheistä metsiköistä. Ongelmallista kasvupaikan luokitus on mm. taimikoissa tai hakkuualoilla, joissa kasvipeite poikkeaa lajistoltaan ja erityisesti ulkoasultaan kasvupaikalle luonteenomaisesta sulkeutuneen metsän pintakasvillisuudesta. Metsätyyppi ja samalla myös kasvupaikkatyyppi määritetään aina pintakasvillisuuden perusteella. Käytännön luokittelussa otetaan huomioon metsän koko kuva. Puuston kasvu ja elinvoimaisuus on syytä huomioida, varsinkin jos se poikkeaa pintakasvillisuuden perusteella tehdystä luokituksesta. Metsätyyppien lisämääreinä käytetään tunnuksia, jotka kuvaavat puuston kasvua alentavia maaperän ominaisuuksia. Tällaisia ovat mm. kivisyys, soistuneisuus ja kunttaisuus. Suotyyppien tarkenteina käytetään tunnuksia ojikko, muuttuma ja turvekangas. Kasvillisuuteen perustuva luokitus on nopea
ja helppokäyttöinen. Ongelmana on määrittää metsätyyppi luontevasti
silloin, kun pintakasvillisuuden tai puuston luonnollinen kehitys on
häiriintynyt.
|