Virtuaalinen metsäkoulu
perusvalikkotuki_navbar_inc PERUSTIETOJA | METSÄTALOUS | MONIKÄYTTÖ | OHJE |
 Etusivulle etusivu >perustietoja >arvokkaat elinympäristöt >suojeltavat luontotyypit Vanha raita
2_tason valikkotuki Tuottavuusluokitus

Arvokkaat elinympäristöt
pper_navbar.inc
>Metsälain
ympäristöt
>Suojeltavat
luontotyypit
>Talousmetsä vai
luonnontilainen
>Metsän
monimuotoisuus

Puulajit
luonto.text

Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit



1. Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt >>
2. Pähkinäpensaslehdot >>
3. Tervaleppäkorvet >>
4. Luonnontilaiset hiekkarannat >>
5. Merenrantaniityt >>
6. Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit>>
7. Katajakedot >>
8. Lehdesniityt >>
9. Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät >>


Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. 


Luontotyypin ominaispiirteitä ovat sille ominainen kallio- ja maaperä, vesi- ja ravinnetalous ja näihin olosuhteisiin luontaisesti sopeutuneet eläimet, kasvit ja sienet sekä niiden muodostamat eliöyhteisöt. Luonnontilaiseen verrattavat alueet, kuten lehdesniityt ja katajakedot ovat ihmisen lehdestämällä, niittämällä tai eläimiä laiduntamalla aikaansaamia luonnonsuojelullisesti arvokkaita luontotyyppejä. Niiden ominaispiirteet säilyvät vain, jos alueen perinteinen maankäyttö jatkuu ja aluetta hoidetaan niittämällä, laiduntamalla, lehdestämällä ja tarvittaessa raivaamalla. 

Luonnonsuojelulain  ja -asetuksen yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä ovat maassamme harvinaisia ja yleensä pienialaisia. Metsätaloudellisesti merkittäviä voivat olla puustoiset luontotyypit eli jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. 

Alueellinen ympäristökeskus määrittelee luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat. Ennen puustoisten luontotyyppien rajojen määrittämistä ympäristökeskuksen on oltava yhteistyössä metsäkeskuksen kanssa. Alueen muuttamiskielto tulee voimaan, kun määrittämispäätös on annettu tiedoksi alueen omistajalle tai haltijoille ja siitä on kuulutettu kunnan ilmoitustaululla. Maanomistaja voi valittaa päätöksestä lääninoikeudelle. 

Suojellun luontotyypin luonnonarvot saattavat hävitä hoitotoimien puutteessa, jolloin alueellinen ympäristökeskus voi lakkauttaa alueen suojelun. Luonnonsuojelulaki ei velvoita maanomistajaa hoitamaan maillansa olevaa luontotyyppiä. 

 
1. Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt

-Jaloja lehtipuita ovat tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, kynäjalava ja vuorijalava.
- Jalopuumetsikkö on luontaisesti syntynyt, ei istutettu.
- Alueella kasvaa jaloja lehtipuita runkomaisina puina vähintään 20 kpl hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä. 
- Metsikkö muodostaa rajattavissa olevan yhtenäisen alueen.
- Runkomaisen tammen läpimitta on 1,3 metrin korkeudella vähintään 20 cm. 
- Muiden runkomaisten jalopuiden läpimitta on 1,3 metrin korkeudelta yli seitsemän senttimetriä.  

Luontotyypin erityispiirteitä

- Alueella kasvaa jalojen lehtipuiden lisäksi usein runsaasti muita lehti- ja havupuita.
- Alueella on usein eri-ikäisiä jalopuita pienistä kookkaisiin.
- Arvokkaimmilla alueilla on myös kuolevia tai lahoja jalopuita.
- Jalopuumetsiköt ovat metsien runsaslajisimpia luontotyyppejä.
- Jaloilla lehtipuilla eläviä kasvi-, sieni- ja eläinlajeja on paljon ja useat niistä ovat uhanalaisia. 

Sivun alkuun >>

2. Pähkinäpensaslehdot 

- Alueella on vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita vähintään 20 kpl hehtaarilla.
- Pähkinäpensaat kasvavat yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä. 
- Lehto muodostaa rajattavissa olevan yhtenäisen alueen. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Pähkinäpensaslehdon valtapuustona voi olla lehti- ja havupuita.
- Lehdon maaperä on ravinteinen.
- Lehdoissa voi elää monia harvinaisia tai uhanalaisia eliölajeja.
- Useat lehtojen lajit käyttävät pähkinäpensaita elinympäristönään tai tarvitsevat lehdolle ominaista ravinteikkuutta ja varjoisuutta. 

 

3. Tervaleppäkorvet

- Lähteinen tai tulvavaikutteinen, jatkuvasti kostea alue. 
- Valtapuu tervaleppä.
- Mättäillä kasvaa hiirenporrasta, nevaimarretta tai muita suuria saniaisia. 
- Välikköpinnoilla kasvaa luhtakasveja, kuten vehkaa ja joskus kurjenmiekkaa. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Vanhoja, kookkaita ja usein monirunkoisia tervaleppiä.
- Maaperän kosteuden ja puuston varjostuksen takia korvessa on tasainen, viileä ja kostea pienilmasto.
- Tärkeitä sienten, sammalten ja monien eläinlajien elinympäristöinä.
- Rantojen järviruoko-, järvikorte-, ja suursaravaltaiset tervaleppämetsiköt eivät ole luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja korpia. 
- Tervalepän tuottamiseksi istutettu metsikkö ei ole luonnonsuojelulain tarkoittama korpi. 

 

Sivun alkuun >>

4. Luonnontilaiset hiekkarannat


- Luonnontilaisia hiekkarantoja meren tai järven rannalla. 
- Riittävän laajoja, jotta niihin on muodostunut sulkeutumatonta hiekkarannan kasvillisuutta. 
- Alueella esiintyy hiekkarannalle tyypillisiä eliölajeja.
- Rannan maa-aines on hiekkaa tai hietaa.
- Rantaa ei ole rakentamalla, täyttämällä tai tasoittamalla merkittävästi muutettu. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Ainoa elinympäristö useille hietikkokasveille, hyönteisille ja linnuille. 

 

5. Merenrantaniityt


- Luontaisesti tai perinteisen maankäytön, niiton ja laidunnuksen seurauksena avoimia matalakasvuisia ranta-alueita.
- Niittyä ei ole muokattu tai tasoitettu.
- Kasvillisuus on vyöhykkeistä ja vaihtelevaa.
- Lähes puuttomia ja pensaattomia.
- Kasvillisuus on heinä- tai ruohovaltaista.

Luontotyypin erityispiirteitä

- Niitty voi olla edelleen tai on aiemmin ollut karjan laidunalueena.
- Niityltä voidaan niittää tai on aiemmin niitetty heinää.
- Niityllä voi olla suolakko- ja vesilampareita.
- Arvokkaita monille merenrantaniittyjen kasveille, hyönteisille ja kahlaajalinnuille. 

 

Sivun alkuun >>

6. Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit


- Muodostuneet tuulen kuljettamasta ja kasaamasta hiekka-aineksesta. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Aktiivisia, tuulen vaikutuksesta muuttuvia dyynejä on erityisesti rannikolla. 
- Dyyneillä voi olla kasvittomia kulutuspintoja, joissa hiekka on liikkeessä. 
- Sisämaan dyynit ovat yleensä kasvipeitteisiä.
- Sisämaan dyynit sijaitsevat harjujen ja muiden jäätikköjokikerrostumien läheisyydessä. 
- Alueella kasvaa kituvia ja pienikokoisia mäntyjä, pohjoisessa tunturikoivuja.
- Ne ovat metsätaloudellisesti jouto- tai kitumaita.
- Kasvillisuus on matalaa.
- Dyyneillä kasvaa kuivuutta ja karuutta sietäviä heiniä. 
- Osalla dyyneistä kasvillisuus on varpuja, jäkäliä ja myös sammalia. 

 

7. Katajakedot


- Perinteisen maankäytön muovaamia, yleensä kuivia, joskus tuoreita niittyjä. 
- Kedot ovat muokkaamattomia ja lannoittamattomia.
- Puustoltaan ja pensastoltaan puoliavoimia. 
- Alueella esiintyy katajaa maisemallisesti merkittävissä määrin.
- Katajien välissä on kallio- tai niittykasvillisuutta. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Kedot ovat yleensä peltojen ja maatilan läheisyydessä ohuella kivennäismaalla tai kallioalueella.
- Alueilla elävät useat viime aikoina taantuneet kasvit ja sienet sekä hyönteiset. 

 

Sivun alkuun >>

8. Lehdesniityt


- Puustoisia puoliavoimia, useimmiten tuoreita niittyjä. 
- Niityiltä on korjattu aikoinaan heinää ja niityt ovat olleet usein myös laidunalueena. 
- Alueella on vähintään viisi lehdestettyä puuta hehtaarilla. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Lehtipuiden oksia eli lehdeksiä on aiemmin katkottu latvomalla karjalle talvirehuksi. 
- Puiden lehdestämiskorkeus on yleensä 1,5 metristä kolmeen metriin. 
- Lehdestetyt puut ovat monihaaraisia, matalia, mutkaisia ja usein lahovikaisia. 
- Lehdestetyssä puustossa on usein jaloja lehtipuita, koivuja ja tervaleppiä. 
- Lehdestyksen loputtua puuston ja pensaston määrä on lisääntynyt umpeutuvilla alueilla, niittykasvillisuus saattaa olla huomattavasti vähentynyt ja metsäkasvillisuus runsastunut. 
- Perinteinen maankäyttö on luonut suotuisat olot useille kasvi- ja eläinlajeille. 
- Lehdesniityt ovat lajistollisesti monimuotoisimpia elinympäristöjä maassamme. 

 

9. Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät


- Yksittäinen puu tai enintään viiden puun puuryhmä
- Puut ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia.
- Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungon läpimitta on 1,3 metrin korkeudella vähintään 60 cm. 
- Muiden puiden läpimitta on vähintään 40 cm. 
- Avoimella maisemalla ei tarkoiteta metsätaloudellisia uudistusaloja. 

Luontotyypin erityispiirteitä

- Puissa on usein kuolleita oksia tai haaroja. 
- Puuryhmän läheisyydessä voi olla jäljellä alueen alkuperäistä kasvillisuutta. 
- Avoimessa maisemassa oleva puu tai puuryhmä tarjoaa elinympäristöjä linnuille ja hyönteisille.
 

Seuraava sivu: Talousmetsä vai luonnontilainen >>

 

alapalk_navbartuki Etusivulle | Ohjeet | Linkit | Tentit