|
Harvennustapoja
Harvennus on myös kustannustekijä metsän kasvattamisessa, joten
harvennusten määrää on tarkasteltava omistajan ja metsän monien
tarpeiden pohjalta. Harventaminen ajoittaa myös metsästä
saatavia tuloja.
Alaharvennus: Alaharvennus kohdistuu pääosin metsikön
alimpien latvuskerrosten puihin. Sairaat ja heikkolaatuiset puut
poistetaan koosta riippumatta. Kasvuisimmat ja laadukkaimmat puut
pyritään jättämään tuotantopuustoksi.
Alaharvennusta voidaan käyttää kaikenikäisissä kasvatusmetsissä
kaikilla puulajeillamme.
Yläharvennus: Yläharvennuksessa poistetaan myös metsikön
kookkaimpia ja arvokkaimpia puita. Kasvatettavaksi jätettävien puiden
arvokasvu on yläharvennuksen jälkeen nopeaa. Yläharvennuksesta
saatava hakkuutulo on alaharvennusta suurempi. Joskus yläharvennus on
perusteltua viljavilla mailla runkojen ylijäreyden
välttämiseksi.
Yläharvennusta käytetään eniten varttuneiden kuusikoiden ja
viljelykoivikoiden viimeisessä harvennuksessa.
Laatuharvennus: Laatuharvennuksen tavoitteena on jättää
laadukkain puusto kasvamaan. Kehityskelvottomat puut poistetaan, samoin
oksikkaat, jotka usein ovat muuta puustoa kookkaampia. Laatuharvennus
muistuttaa usein yläharvennusta, mutta harvennusperuste ei ole
hakkuutulon maksimointi vaan kasvatuspuuston laadun kehittäminen.
Laatuharvennus on parhaimmillaan männiköiden varhaisena
ensiharvennuksena.
|