Erikoispuiden kasvatus - jalot lehtipuut

Jalojen lehtipuiden kasvatus

Käsite jalo lehtipuu ei ole "tieteellinen nimitys". Jaloilla lehtipuilla tarkoitetaan eteläisessä Suomessa kasvavia muutamia lehtipuita. Niitä ovat mm. saarni, tammi, vaahtera, jalava ja lehmus. Jalopuita voidaan viljellä luontaisen esiintymisalueensa pohjoispuolellakin. Mitä pohjoisemmasta alueesta on kyse, sitä enemmän vaaditaan kasvupaikan viljavuudelta, vesitaloudelta ja lämpötekijöiltä. 

Taloudellisessa mielessä jalopuiden kasvatus on kannattavaa vain Etelä-Suomessa parhailla kasvupaikoilla. Suotuisan maakerroksen tulisi olla paksu, mieluiten yli metri. Jäykkä savi on huono kasvualusta, mutta monet jalopuut menestyvät savella mäntyä tai kuusta paremmin. Parhaita kasvupaikkoja ovat lämpimät ja kosteat rinnelehdot. Tammea, saarnea ja joskus myös jalavaa voidaan kasvattaa Etelä-Suomen talousmetsien lehdoissa. Jalopuita kannattaa suosia maisemapuina ja ympäristön viihtyvyyden lisääjinä. Suomessa kasvavia luonnonvaraisia jaloja lehtipuita ovat tammi, vuorijalava, kynäjalava, saarni, lehmus ja vaahtera.  

Jalopuiden viljelyssä kannattaa käyttää kotimaista ja kestäväksi havaittua, Suomalaista tai lähialueilta tuotua siemenalkuperää. Jalopuiden taimet ovat melko kalliita. Hirvet, peurat, jänikset ja myyrät tuhoavat usein suojaamattomat jalopuutaimet. Taimet kannattaa ympäröidä taimisuojilla, jotka myös nopeuttavat kasvua. Hirvien suosimia ja  hallanarkoja paikkoja kannattaa välttää, tammen ja saarnin viljelyssä. Jalopuut viljellään muutaman puun ryhmissä. Sopiva taimien lukumäärä on puulajista riippuen 50-200 tainta hehtaarille. Jalopuumetsää on nuorena kasvatettava tiheänä, jotta rungot kasvavat suoriksi ja oksista tulisi ohuita. Ryhmien väliin, täytteeksi viljellään varjoa sietävää puulajia. Ryhmiä harvennetaan varovasti ja usein, kunnes metsässä on jäljellä vain parhaat puut. Vanhoja jalopuumetsiä voi kunnostaa varovaisilla hakkuilla. Jalopuita varjostavia puita poistetaan, jos ne jalopuiden lähistöiltä. Jalopuiden kasvupaikat kuusettuvat helposti hoidon puutteessa. 

Sivun alkuun >>

Tammi (Quercus robur)

Tammi tulee toimeen laihassa maaperässä, mutta parhaiten se menestyy syvämultaisessa, runsasravinteisessa, savensekaisessa lehtomaassa. Tammi ei siedä soistuneisuutta, seisovaa vettä tai toistuvaa kuivuutta. Tammi vaatii paljon valoa etenkin varhaisimman nuoruusvaiheen jälkeen. Nuorena tammi on nopeakasvuinen. 

Tammi kestää hyvin myrskyä syvän juuristonsa vuoksi ja vahvan kuorensa ansiosta myös metsäpaloja. Keväthalloille se on arka. Pahimpia lahottajia ovat rikkikääpä, sokkelokääpä ja lattakääpä. Lehtiä vaurioittavia hyönteisiä ovat mm tammikoi ja tammikääriäinen. Pahimpina tuhovuosina tammet syödään paljaiksi ja vain elinvoimaisimmat puut toipuvat. 

Tammi elää vanhaksi ja kasvaa hyvin vielä 150-vuotiaana, mutta pituuskasvu hidastuu 100 vuoden ikään mennessä. Se uudistuu helposti terhoista. Tammen runko on mahdollista kehittää oksattomaksi leikkaamalla ja karsimalla oksia. Tammi kestää hyvin leikkaamista, eikä se ole arka sienituhoille tai rungon värivioille. Karsinta kannattavuutta heikentää helposti syntyvät jälkioksat. Tammen juurelle kannattaakin jättää aluskasvustoa varjostamaan runkoa, jolloin alaoksat kuihtuvat valon puutteeseen. Näin varjostamalla estetään myös jälkioksien syntyä. 

Ominaisuudet 

Tammen puuaine on koristeellista ja kestävää sekä hyvin painavaa. Suomessa kasvavista puulajeista vain omenapuu on painavampaa. Järeä, hyvälaatuinen tukki on erittäin arvokasta. Tammi kasvaa yksittäisipuuna aina Oulun korkeudelle saakka. 

Sivun alkuun >>

Saarni (Fraxinus excelsior)

Saarnen esiintymisalue on laajempi kuin tammen, mutta puuta tapaa vain satunnaisesti. Saarnen lehdet muistuttavat pihlajanlehtiä, mutta ovat vaaleampia ja kookkaampia. 

Kasvupaikkavaatimusten suhteen saarni on vaateliain maassamme esiintyvistä jaloista lehtipuista. Menestyäkseen se tarvitsee syvämultaisen, viljavan ja kalkkiperäisen kasvupaikan, jolla on riittävästi virtaavaa pohjavettä. Se ei siedä varjostusta, tai kuivuutta lisäksi se on hyvin hallanarka ja se halkeilee kovalla pakkasella. Saarnimetsiköiden alle muodostuu helposti uusi sukupolvi, sillä se itää varsin helposti suotuisissa olosuhteissa. Se kestää nuorena hyvin varjostusta, mikä edesauttaa uuden puusukupolven luontaista syntyä. Äkkinäinen valoon joutuminen esim. verhopuuston poistamisen jälkeen on saarnelle tuhoisaa. 

Puuaine on kovaa ja sitkeää ja lähes yhtä raskasta kuin tammi. Puu on epätasaisesti värittynyt oliivinvihreillä ja tummanruskeilla raidoilla. Järeä puutavara on arvokasta. 

Sivun alkuun >>

Jalavat (Ulmus)

Kynäjalava (Ulmus laevis) kasvaa luonnonvaraisena järvien tulvarannoilla eräissä lehtokeskuksissa. Vuorijalava (Ulmus glabra) on harvinainen puulaji Manner-Suomessa. Ainoastaan Ahvenanmaalla se on luokiteltu yleiseksi. Jalavat uudistuvat yleensä kantovesoista, koska siemenet itävät huonosti. Jalavat sietävät lievää varjostusta eivätkä ole erityisen hallanarkoja. Muiden jalopuiden tapaan jalavakin saa helposti pakkashalkeamia. Kasvatustoimenpiteet myötäilevät muiden jalopuiden, etenkin tammen kasvatusta. Tosin suorarunkoisen runkopuun kasvattaminen on vaikeaa. Jalavaa käytetään huonekaluteollisuudessa. 

Vaahtera (Acer platanoides)

Sivun alkuun >>

Lehmus (Tilia cordata)

Lehmus on jalopuistamme laajimmalle levinnyt. Suomessa metsälehmus esiintyy luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla aina Vaasan korkeudelle saakka. Lehmus sietää mannermaisempaa ilmastoa kuin muut suomen jalopuista. Kesän ja talven lämpötilanvaihtelut saavat olla isoja ja ilmankosteus voi olla pieni. 

Lehmuksen suvullinen uudistuminen Suomessa on hyvin heikkoa se uudistuukin yleensä vain vesoista, sillä sen siemenet itävät huonosti. Lehmus on hyvän vesomis- ja varjonsietokykynsä avulla säilynyt pensasmaisena alikasvoksena ja yksittäispuuna huonoillakin kasvupaikoilla. Sitä voidaan lisätä myös pistokkaista.

 Lehmus kasvaa kunnolla vain lehdoissa, mutta menestyy myös savimailla. Nimen "niinipuu" lehmus on saanut sitkeäsäikeisestä sisäkuorestaan, jota on käytetty siteinä ja punontatöissä. 

Seuraava sivu: Metsätalous - metsän uudistamisen perusteet >>