Erikoispuiden kasvatus -havupuut 

Seuraavien havupuiden kasvatukselle tai käytölle on kullekin oma perusteensa. Kataja on koristepuu - myös tarveaineena. Ulkomaisita viljelypuista siperianlehtikuusella on Suomessa pisin historia. Se on melko nopeakasvuinen ja sen puuaineella on erityiominaisuutensa. Mustakuusi sopii viljeltäväksi hallanaroilla turvemailla. Lähes sadan vuoden kasvatushistoria on osoittanut douglaskuusen olevan tuottoisin laji Etelä-Suomessa sopivalla kasvupaikalla.

Lehtikuuset (Larix)

Lehtikuusilajeja on kaikkiaan parikymmentä. Suomessa viljellään etupäässä Siperianlehtikuusta (Larix sibirica), aina Lappia myöten. Euroopanlehtikuusi (Larix decidua) ei sovellu hyvin metsätalouskäyttöön mutkaisen runkomuotonsa vuoksi. Lehtikuusilajit risteytyvät helposti. Puilla on paljon itämätöntä siementä, koska pienet metsikkömme eivät tuota riittävästi siitepölyä. 

Puuaineen ominaisuudet

Lehtikuusen puuaine painavaa ja kovaa. Sydänpuu erottuu selvästi tumman punaisenruskeana tai oliivinvihreänä vaaleasta pintapuusta. Sydänpuuta pidetään lahonkestävänä. Eri puuyksilöillä on kuitenkin lahonkestävyydessä suuria eroja. Lehtikuusta voi verrata kyllästettyyn puuhun ja se sopii kohteisiin, joissa ympäristö- tai terveyssyistä on vältettävä kyllästysaineita. 

Mihin käytetään

Lehtikuusipaneelia käytetään mm. saunoissa ja muussa sisustuksessa sekä laitureihin, pihakalusteisiin ja -laattoihin. Järeällä, hyvälaatuisella lehtikuusella on kysyntää, mutta sahatavarassa on usein kasvujännityksen purkautumisesta ja kuivumisesta johtuvia vääntymiä. Lehtikuusi sopisi myös sellupuuksi. Se vaatisi kuitenkin oman keittoprosessin ja  vähäisen tarjonnan vuoksi lehtikuusikuidulle ei ole kysyntää. 

Kasvatus

Siperianlehtikuusi menestyy parhaiten runsasravinteisilla tuoreilla kasvupaikoilla. Seisovaa vettä se ei siedä. Karuilla mailla lehtikuusta ei kannata viljellä. Lehtikuusi on nopeakasvuinen, paljon valoa vaativa laji. Sitä viljellään usein usein pintakasvillisuuden vuoksi vaikeasti uudistettavilla mailla, koska se selviytyy nopeasti korkeankin pintakasvillisuuden yläpuolelle. Runko on nuorena mutkainen, mutta oikenee puuston vanhetessa. Alaoksat kuihtuvat melko nopeasti, mutta runko karsiutuu hitaasti. 

Lehtikuusta kasvatetaan harvemmassa, kuin kotimaisia puulajeja. Ensiharvennuksen jälkeinen tiheys tulee olla 800 - 1200 runkoa hehtaarilla. Toisessa harvennuksessa jätetään 500 - 800 kpl/ha. Päätehakkuumetsikössä runkoluku saa olla 200 - 300 kpl/ha. Lehtikuusimetsikkö on harvennettava ajoissa, tai puista tulee tupsulatvaisia. Ensiharvennuksen voi tehdä jopa jo 20 vuoden iässä. Parhailla paikoilla lehtikuusen tuotos vastaa istutuskuusikoiden tuotosta tai jopa ylittää sen. 

Lehtikuusen kiertoaika voi olla vaihteleva. Nopeakasvuiset, harvassa kasvatetut metsiköt järeytyvät lyhyelläkin kiertoajalla riittävästi. Kasvunopeuden hidastuminen tiheämmässä kasvatusasennossa pidentää kiertoaikaa. Lehtikuusen viljelyssä pitäisi jo kasvatusvaiheessa päättä haluaako nopeakasvuista sisustuspuuta vai lahonkestävämpää puuta ulkokäyttöön. 

Ongelmia

Lehtikuusi ei ole hallanarka, mutta taimet saattavat kärsiä kevätkuivuudesta. Maannousema tarttuu myös lehtikuuseen, minkä vuoksi se ei sovellu käytettäväksi lahon vaivaamia kuusikoita uudistettaessa. Lehtikuusella ei ainakaan toistaiseksi ole esiintynyt merkittäviä tuhoja. Kirvoja ja pistiäiset voivat kuitenkin aiheuttaa tuhoja myös lehtikuusikoissa. Myös myyrät ja hirvet vahingoittavat taimia, mutta eivät niin paljoa kuin koivua ja mäntyä. Siperianlehtikuusta voi karsia ilman suuria riskejä. Se ei ole herkkä saamaan lahotartuntaa runkohaavoista. 

Lehtikuusen edut

Neulasensa vuosittain vaihtavaa lehtikuusta voidaan viljellä ilman epäpuhtauksien vaivaamilla alueilla, missä muilla havupuilla on vaikeuksia. Pohjois-Suomessa lehtikuusta istutetaan tunturien ja vaarojen lakimetsiin luonnontuhojen välttämiseksi, sillä se on luontaisella kasvualueellaan metsänrajapuu. Rovaniemen korkeudella lehtikuusen tuotos on ollut mäntyä suurempi. 

Sivun alkuun >>

Mustakuusi (Picea mariana)

Luontaisella levinneisyysalueellaan mustakuusi kasvaa etupäässä soilla, mistä johtuen sitä on käytetty Suomessa mm. turvemaiden metsityksiin. Sitä tavataan preerian laiteilta aina pohjoiselle metsänrajalle.

Sivun alkuun >>

Kataja (Juniperus communis)

Puumaisten ja pylväsmäisten katajien ottaminen luonnosta on kielletty asetuksella.  Katajakedot kuuluvat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuihin luontotyyppeihin. Yleisin kataja on vanhan asutuksen liepeillä, avoimilla ja aurinkoisilla paikoilla. Kataja on erittäin hidaskasvuinen ja pitkäikäinen. Vanhimmat katajat lienevät jopa 2000-vuotiaita. 

Kasvatus ja käyttö

Katajien kasvu on tunnetusti hidasta, nopeimmillaan se on 5-20 -vuotiaana. Katajantaimien kasvatuksessa parhaita ovat ravinnerikkaat, kalkkiperäiset maat, vaikka ne sinänsä tulevat toimeen melkein minkälaisella kasvupaikalla tahansa. Matalat ja ryömiväkasvuiset muodot sopivat erityisesti karuihin rinteisiin, kivikkoryhmiin ja polkujen varsille. Pystyt muodot tulisi istuttaa rehevämmälle maalle, varsinkin, jos niiden toivotaan kasvavan nopeasti tuuheiksi ja komeiksi yksilöiksi. 

Katajan puuaines on sitkeää ja kovaa. Sitä on aiemmin käytetty tarve-esineiden valmistukseen. Nykyisin katajasta tehdään koriste-esineitä ja matkamuistoja. Katajanmarjoja on käytetty lääkkeinä ja mausteena. Talousmetsissä kataja lisää vaihtelua ja tarjoaa mm. pesäpaikkoja ja ravintoa linnuille. Kataja jätetäänkin aina koskematta hakkuissa, ellei siitä ole huomattavaa haittaa. 

Sivun alkuun >>

Douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii)

Douglaskuusi on läntisen Pohjois-Amerikan tärkein puulaji. Se on nopeakasvuinen ja kasvaa suomessa 15-30-metriseksi. Kotiseudullaan se voi kasvaa sadan metrin pituiseksi ja 2-4 metrin paksuiseksi. 

Puuaines on punaisen ruskeaa ja hyvin lahonkestävää. Se on sahapuuna erinomaista ja arvostettua esimerkiksi venepuuna. Siitä valmistetaan myöskin vaneria. Sahatavarana douglaskuusta nimitetäänkin joskus ‘Oregonin männyksi’. 

Douglaskuusen viljelyä on kokeiltu Suomessa jo vuosisadan alusta lähtien. Nykyisin parhaista metsiköistä kerätään siementä ja laadukasta viljelymateriaalia on saatavilla. Douglaskuusi sopii kasvatettavaksi läpäisevillä, viettävillä mailla. Douglaskuusi on metsänviljelyssä eksoottinen vaihtoehto. Se on ilmeisesti kaikkein suurin puu, joka Suomessa voi kasvaa. Douglaskuusi on pitkäikäinen: 200-vuotiaana puu on vielä vahvassa kasvussa. Laji viihtyy aurinkoisemmilla paikoilla kuin kotimainen kuusi. Sen kasvu on sopivilla kasvupaikoilla ollut hieman parempi kuin kotimaisten havupuidemme. 

Seuraava sivu: Erikoislehtipuut >>